
Kesä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Rannalta kuului laulu ja paistinpannulla tuoksui lettu. Keskikesän juhlan, juhannusaaton, puitteet olivat suorastaan paratiisilliset, kun nuoret olivat kokoontuneet herkistämään mielensä Taivaan Isän puoleen, kaiken hyvän antajalle.
Tänään 20.6. 2020 tuo sama nuorisojoukko täytti kirkkosalimme, kun oli aika käydä palvelemaan Jumalaa. Tilaisuutemme johti Auli. Raamattutunnilla Jaakko vei meidät pohtimaan sitä, miten käsitellä raamatusta löytyviä hankalia tekstejä. Opimme, että jokainen raamatun lukija on joskus törmännyt teksteihin, joita tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Tiedossa kasvamisen perusta on kuitenkin se, että kyselemme nöyrästi. Kaikki, jotka etsivät Jumalan sanasta ohjausta nöyrin ja kyselevin mielin, päättäneinä saada selville pelastuksen ehdot, ymmärtävät kyllä, mitä raamattu sanoo. Keskustelu aiheen tiimoilta kävi vilkkaana ja oli todella hienoa kuulla nuorten ajatuksia aiheeseen liittyen.

Puheen meille piti Pirjo Helminen. Hän valotti meille evankelista Johanneksen elämää. Johannes sai osakseen monia todisteita Vapahtajan luottamuksesta ja rakkaudesta. Hän vastasi Vapahtajan rakkauteen palavasti. Hänellä oli kuitenkin luonteenpiirteissään kunnianhimoa, kiivautta, kostonhalua ja arvostelevaa mieltä, pitkä syntilista. Syntilistan alta Jumala näki kuitenkin vilpittömän ja rakastavan sydämen.
Johanneksen luonteen vajavuudet tulivat voimakkaasti esiin, hänen ollessaan henkilökohtaisessa yhteydessä Vapahtajaan. Meille ihmisille onkin luontaista oman edun tavoittelu. Tämä näkyi Jaakobin ja Johanneksen äidin kohdalla, joka suunnitteli pojilleen istumapaikkaa Jeesuksen molemmin puolin hänen valtakunnassaan. Pirjo kertoi myös Hillary Clintonista, jonka hyviä yrityksiä sabotoitiin ja omista vaikeista kokemuksistaan hengellisen työn kentällä. Jumalan valtakunnassa asemaa ei saavuteta havittelemalla suosiota. Sitä ei voida ansaita. Johanneksen kirje sanoo: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Johannes sai Pyhän Hengen työnsä tueksi. Hän korosti rakkauden merkitystä seurakunnassa, hän puhui anteeksiannosta, varoitti eksytyksistä, opetti uskon kuuliaisuutta ja täydellistä mukautumista Jumalan tahtoon. Johannes oli uskollinen ja huolimatta luonteenpiirteistään, hän halusi seurata Herraa.
Johannes jatkoi evankeliumin julistusta. Evankeliumia kuitenkin vastustettiin keisaria myöten ja vainot alkoivat. Johanneksen ääni piti vaientaa. Siksi hän joutui ensin pataan, jossa oli kiehuvaa öljyä ja myöhemmin Patmos-saarelle. Palavimmat rukouksensa Jumalalle, hän esitti tuolla kivisellä saarella. Tuolla saarella hän sai myös Ilmestyskirjan näyt.
Myös Jeesusta kiusattiin ja kidutettiin. Lopulta hänet naulittiin ristille. Ristillä Jeesus sanoi: ”Se on täytetty.” Kuolemallaan hän otti pois maailman synnit. Johannes piti kiinni pelastuksen lahjasta, jonka hän Jumalalta sai. Jumala kutsuu meitäkin luokseen. Samalla lailla kuin hän sanoi Johannekselle, hän sanoo myös sinulle: ”Älä pelkää.” Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Turvaa Herraan. Kun me annamme elämämme Jumalalle, saamme turvallisin mielin odottaa uutta maata, jota Johanneskin odotti. (PH)