Kaunis loppukesän sää ja auringonpaiste saattelivat kirkkoväen Kopuun yhdessä zoomilaisten kanssa Jumalaa kiittämään. Pirkko johti tilaisuutta, joka oli hyvin taivaskeskeinen. Sinne me kaikki kaipaamme ja olemme matkalla. Pyhä Henki puhutteli niin sanan kuin laulujenkin kautta, joita Kotikutoiset säestivät.

Maaritin johtaman rukoustuokion jälkeen kävimme tutkimaa Raamattua Leenan johdolla. Keskityimme tarkastelemaan kolmea Jeesuksen kohtaamista naisten kanssa. Ensimmäinen näistä löytyy Joh. 4:7-26. Jeesus kohtasi keskipäivällä kaivolla samarialaisen naisen ja hämmästytti tämän pyytämällä häneltä juotavaa. Samarialaiset ovat Assyriasta tuotujen pakkosiirtolaisten ja juutalaisten jälkeläisiä, sekakansaa, joita juutalaiset halveksivat.  Nainen kuitenkin uskoi Messiaan tuloon. Ensin Jeesus sanoi, että pelastus kuuluu juutalaisille, mutta paljasti sitten yllättäen naiselle olevansa itse Messias, Vanhan testamentin Minä olen, jonka Mooses kohtasi palavassa pensaassa. Nainen uskoi tämän heti ja riensi kertomaan siitä kaupunkiin. Kaikki lähtivät kuulemaan Jeesusta ja uskoivat Häneen. Juutalaiset oppineet sen sijaan syyttivät Jeesusta Jumalan pilkasta Hänen paljastaessaan, kuka Hän on. Näin opetuslapset saivat oppia pelastuksen kuuluvan kaikille.

Juutalaisten vainon tähden Jeesus siirtyi rannikolle, Tyron ja Siidonin alueelle, jossa foinikialainen nainen (Matt. 15:21-28) tuli pyytämään Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä. Nainen kutsui Jeesusta Daavidin Pojaksi, mikä paljasti hänen uskonsa Jeesukseen. Jeesus kuitenkin koetteli opetuslastensa uskoa eikä vastannut välittömästi naisen pyyntöön. Hän tahtoi opettaa heille oikeaa suhtautumista pakanoihin. Nainen puolestaan sai Jeesukselta kiitosta suuresta uskostaan.

Kolmanneksi tarkastelimme kaikkien evankelistojen avulla kertomusta naisesta, joka voiteli Jeesuksen jalat (Mt. 26:6-13; Mk. 14:3-9; Lk. 7:36-50; Joh. 12:1-8). Todennäköisesti se tapahtui Betaniassa, spitaalista parantuneen Simonin kodissa. Simon epäili, ettei Jeesus voi olla profeetta, koska Hän antaa syntisen naisen koskea itseensä. Tietäen Simonin ajatukset, Jeesus kertoi hänelle vertauksen kahdesta velallisesta, jotka saivat velkansa anteeksi, kysyen kumman Simon arveli rakastavan velkojaansa enemmän? ”Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi”, vastasi Simon. Leena esitti myös meille kysymyksen: oletko sinä/olenko minä saanut vähän vai paljon anteeksi? Millainen on rakkautesi Jeesukseen? Leena kehotti meitä myös muistamaan, että Jeesus-nimi tarkoittaa Herra pelastaa.

Tieto ja oppi eivät ratkaise vaan armo ja rakkaus. Lakia tarvitaan osoittamaan minut syntiseksi. ”Katsokaa ja nähkää, miten suurta iloa Jumala on meille suonut antaessaan syntimme anteeksi! Jumala on hyvä niille, jotka tulevat anomaan armoa kohdalleen. Pyhä Henki saa aikaan muutoksen elämässämme. Olkoon jokapäiväinen rukouksemme Tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni”, kiteytti Leena tutkistelumme.

Saarnan sijaan kuulimme useita todistuksia. Auli aloitti kertomalla muistikuvan Myllylammen rannalta vuosia sitten, jolloin eräs äiti oli hädissään etsinyt poikaansa rannalta kysellen epätoivoisena: Missä meidän Ville on? 112 oli jo hälytetty paikalle, kun Ville ilmestyi kaverinsa sekä cocakolan ja ranskalaisten kanssa kahvilan puolelta. Mikä valtava huojennus tämä oli kaikille! Yhtä lailla Taivaan Isä etsii ihmistä kysyen Missä sinä olet? Mekin poikkeamme helposti harhateille. ”On tärkeää pysyä taivastiellä, matkalla kodin rantaan kuten vanhassa laulussa sanotaan, sinne, missä ei ole tuskaa, kipua eikä kuolemaa vaan rauhaa ja iloa taivaan kodissa”, Auli muistutti.

Boris kiitti Jumalaa varjeluksesta liikenteessä. Hän oli eräässä risteyksessä varmuuden vuoksi hiljentänyt toisaalta tulevan auton vuoksi, jollei se pysähdy, mutta huomasi hetkeä myöhemmin hirven pientareella, joka kuitenkin kääntyi takaisin metsään. Näin tuokin vaaratilanne osoittautui varjelukseksi.

Leila kiitti kaikkia niitä, jotka ovat jo sponsoroineet oppilaiden tulevalla viikolla tapahtuvaa Sympatiajuoksua (katso sympatia.fi). Leila kertoi myös oivalluksestaan koulussa antaessaan oppilailleen aiheeksi kuvata TOP3 unelmansa. Yhden oppilaan haaveena oli halu olla onnellinen. Leila haastoikin kuulijoita miettimään omat TOP3 haaveensa/asiansa elämässä.

Jaakko kertoi eläneensä nuorena omien mielihalujensa mukaan. Hengelliset asiat eivät kiinnostaneet vähääkään. Niinpä kotiin tullut kutsu kokoukseen, jossa tutkittiin Danielin kirjan sanomaa nykyajalle, meni roskikseen. Pari viikkoa myöhemmin hänen kävellessään vaimon kanssa kaupungilla, samainen mainos oli kokouspaikan edessä. Vaimo pyysi Jaakkoa lähtemään sisälle, mutta Jaakko kieltäytyi jyrkästi neljä kertaa, kunnes vaimo sanoi menevänsä sitten yksin. Tämä sai Jaakonkin sisälle kokoukseen, jonka ilmapiiri häntä oudoksutti. Puheen edetessä Jaakko oli aivan hämmästynyt kysyen mielessään ”Onko todella Joku, joka tietää maailmanhistorian kulun ja myös tulevaisuuden?” Puhuja päätti Dan. 2:45 sanoihin: Tämä uni on tosi ja sen selitys luotettava. Puhujan esittäessä kysymyksen, ”onko täällä joku, joka haluaisi olla siinä valtakunnassa, jonka Jumala perustaa ja joka ei häviä”, Jaakko nosti oitis kätensä pystyyn. Näin 25-vuotiaan nuoren miehen elämän suunta muuttui. Jumala on ollut hyvä ja uskollinen kaikki 60 vuotta hänen kulkiessaan taivastiellä.

Leena kertoi yllättyneensä sairastuttuaan koronaan helmikuussa. Hän rukoili, että Herra varjelisi yskältä ja keuhko-ongelmilta. Kuumetta kesti 13 päivää. Kaikki muutkin koronaan kuuluvat oireet Leenalla oli, mutta noilta kahdelta hän säästyi. Jälkitutkimuksissa ei myöskään ilmennyt mitään vaurioita, josta suuri kiitos Jumalalle. Voimatonta oloa kesti kolmisen kuukautta. Vähitellen voimat ovat palautuneet. ”Taivaan Isä pitää huolen ja antaa voimaa päivään uuteen”, on Leenan kokemus.

Ulla kertoi elämänsä vaiheista ja Jumalan huolenpidosta silloinkin, kun ei ollut rahaa koulumaksuihin. Jumala on rakkaus. Hän on kuullut monet, monet rukoukset aina näihin päiviin asti.

Pirkko muisteli vielä 13 vuotta sitten tapahtunutta vakavaa tilannetta, kun heidän lapsenlapsensa, Ester, oli hukkua. Nopea toiminta ja elvytys pelastivat hänet. Tänään perhe voi iloita ja juhlia Esterin ylioppilaslakin saamista. Pirkko kiitti Jumalaa siitä ilosta, jota Ester on vuosien ajan tuonut heidän elämäänsä!

Pirkko kertoi vielä traagisen tapahtuman rintamalta palaavasta pojasta, joka kotiin kiiruhtaessaan oli oikaissut järven yli, mutta pudonnut jäihin juuri kotirannassa ja menehtynyt. Äiti oli tuskissaan kysellyt, miksi juuri kotirannassa? Mekin olemme lähellä kotirantaa, Taivaan kotia. Emmehän halua kukaan jäädä pois siitä kodista, joka on meille varattuna? kysyi Pirkko ja luki vielä Marjatta Viikilän runon Matkalla, jonka viimeinen säe kuuluu

Täällä teemme me hetkisen matkaa
tätä polkua maailman.
Sano, tahdotko kanssani jatkaa
Kultakaduilla taivahan? (pp)