Tuolit oli aseteltu koronasääntöjen mukaisesti, hygieniaohjeita löytyi seiniltä ja käsidesiä oli tarjolla. Näissä puitteissa Sykkivän Sydämen-seurakunta kokoontui taas pitkän tauon jälkeen 6.6. 2020 jumalanpalvelukseen Kopuun. Saimme iloita myös niistä kuulijoista, jotka olivat tilanteessa mukana Zoom-kanavan välityksellä. Erikoisesta tilanteesta huolimatta, ilo ystävien jälleen näkemisestä ja Kristuksen työstä meidän hyväksemme, elähdytti meitä kaikkia. Rakkaudellinen tunne oli käsin kosketeltavaa. Tilaisuuden johti Auli

Sanan leipää jakoi meille pastori Atte Helminen. Hän piti sekä raamattutunnin että saarnan. Raamattutunnin aihe, Raamattu esityksenä historiasta, kirvoitti mielenkiintoista keskustelua. Opimme, että raamatun historiallinen luonne on yksi niistä piirteistä, jotka erottavat sen muiden uskontojen pyhistä kirjoista. Raamatun paikkansa pitävyys on tullut todistetuksi arkeologisten löytöjen avulla. Opimme myös, että raamatun lehdiltä löydämme Jumalan, joka kertoo suunnitelmistaan raamatun alusta sen loppuun. Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta Jumala ei milloinkaan.

Aten saarnasta jäi mieleen Korinttilaiskirjeen luku 13. Hiukan muunneltuna se kuuluu: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi Jeesusta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi Jeesusta, en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi Jeesusta, en siitä mitään hyötyisi. Jeesus on pitkämielinen, lempeä, Jeesus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken Jeesus peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken kärsii.

Jeesus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa ja tieto katoaa. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun tulee Jeesus, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä oli lapsenomaista. Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti, mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti.

Niin pysyvät nyt usko, toivo ja Jeesus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on Jeesus.

Jumalanpalveluksen yhteydessä seurakunta muisti 60-vuotta täyttävää Pirjo Helmistä kukin, lauluin, onnentoivotuksin ja lahjoin. Sen päälle oli tarjolla vielä vähän kakkua koronasäännöt huomioiden, Aten ja veljensä Anteron toimiessa tarjoilijoina. (PH)