Sykkivän Sydämen-seurakunnan jumalanpalveluksessa 8.8. 2020 iloittiin siitä, että meillä on vielä mahdollisuus kokoontua yhteen palvelemaan Jumalaa. Meitä olikin koolla sievoinen joukko paikan päällä  ja Zoom- kanavan kautta väki reilusti tuplaantui. Maailman uhkakuvien ja onnettomuuksien keskellä tuntui hyvältä rukoilla yhdessä ja todistuksissakin saimme kuulla Jumalan huolenpidosta.

Seurakuntamme iloitsi myös siitä, että saimme pitää vieraanamme kirkkomme johtajaa, pastori Aimo Helmistä. Hän piti meille sekä raamattutunnin että saarnan.

Raamattutunnilla Aimo vei meidät pohtimaan rajattomia mahdollisuuksia, joita Jumala meille antaa. Opimme, että ilman Pyhää Henkeä emme voi mitään tehdä ja kun lähdemme elämään elämäämme Jumalan kanssa, se on hyppy tuntemattomaan. Jumala ei kutsu työhönsä päteviä ihmisiä, vaan hän pätevöittää ne, jotka hän on kutsunut. Jokainen täydellinen lahja tulee Jumalalta. Jumalalla on palvelutehtävä jokaiselle; ilosanoman jakaminen muille. Niillä voimme siunata seurakuntaa ja toinen toisiamme, koko maailmaa.

Ihmeinen risti, pelastuspaikka! Ihmeinen syli Vapahtajan! Sinne voi aivan heikkona tulla, kuormansa jättää Herralle saa. Näillä Seurakunta laulaa-kirjasta löytyvän kauniin hengellisen laulun sanoilla Aimo avasi puheensa. -Ehkä olet ollut lämpimässä sylissä ja usein tuon sylin tarjoaja on ollut äiti, Aimo jatkoi. Olet saattanut olla myös itse olla rakastava syli jollekin toiselle. Aimosta on nyt tullut pappa ja hän on saanut pitää omaa lapsenlastaan sylissään.

Olet ehkä myös saanut kokea Jumalan rakkauden. Vaikka olisit kolhittu, petetty, torjuttu, syrjitty, on yksi, jonka luo voi tulla sellaisena kuin olet. Suurta on olla juurella ristin, Aimo jatkoi laulun sanoin. Jeesus tietää haavamme, virheemme, hylkäämiset, ja millaista raukkaa hän silti rakastaa.

Tärkeää on se, että Jumala on ainoa Herramme. Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, niin kuin itseäsi, sanoo raamattu. Käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken, saattaa kuulostaa mahdottomalta. Jeesus kohtasi rikkaan nuorukaisen ja sanoi hänelle: ”Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja seuraa sitten minua.” Ei sellaista noin vaan kenellekään sanota. Hinta oli kuitenkin liian kallis, Kenellä on mahdollisuus pelastua? Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Ihmisten rakkaus on katoavaa, Jumala rakastaa kohteesta riippumatta. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi. (PH)

• 

Kesä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Rannalta kuului laulu ja paistinpannulla tuoksui lettu. Keskikesän juhlan, juhannusaaton, puitteet olivat suorastaan paratiisilliset, kun nuoret olivat kokoontuneet herkistämään mielensä Taivaan Isän puoleen, kaiken hyvän antajalle.

Tänään 20.6. 2020 tuo sama nuorisojoukko täytti kirkkosalimme, kun oli aika käydä palvelemaan Jumalaa. Tilaisuutemme johti Auli. Raamattutunnilla Jaakko vei meidät pohtimaan sitä, miten käsitellä raamatusta löytyviä hankalia tekstejä. Opimme, että jokainen raamatun lukija on joskus törmännyt teksteihin, joita tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Tiedossa kasvamisen perusta on kuitenkin se, että kyselemme nöyrästi. Kaikki, jotka etsivät Jumalan sanasta ohjausta nöyrin ja kyselevin mielin, päättäneinä saada selville pelastuksen ehdot, ymmärtävät kyllä, mitä raamattu sanoo. Keskustelu aiheen tiimoilta kävi vilkkaana ja oli todella hienoa kuulla nuorten ajatuksia aiheeseen liittyen.

Puheen meille piti Pirjo Helminen. Hän valotti meille evankelista Johanneksen elämää. Johannes sai osakseen monia todisteita Vapahtajan luottamuksesta ja rakkaudesta. Hän vastasi Vapahtajan rakkauteen palavasti. Hänellä oli kuitenkin luonteenpiirteissään kunnianhimoa, kiivautta, kostonhalua ja arvostelevaa mieltä, pitkä syntilista. Syntilistan alta Jumala näki kuitenkin vilpittömän ja rakastavan sydämen.

Johanneksen luonteen vajavuudet tulivat voimakkaasti esiin, hänen ollessaan henkilökohtaisessa yhteydessä Vapahtajaan. Meille ihmisille onkin luontaista oman edun tavoittelu. Tämä näkyi Jaakobin ja Johanneksen äidin kohdalla, joka suunnitteli pojilleen istumapaikkaa Jeesuksen molemmin puolin hänen valtakunnassaan. Pirjo kertoi myös Hillary Clintonista, jonka hyviä yrityksiä sabotoitiin ja omista vaikeista kokemuksistaan hengellisen työn kentällä. Jumalan valtakunnassa asemaa ei saavuteta havittelemalla suosiota. Sitä ei voida ansaita. Johanneksen kirje sanoo: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Johannes sai Pyhän Hengen työnsä tueksi. Hän korosti rakkauden merkitystä seurakunnassa, hän puhui anteeksiannosta, varoitti eksytyksistä, opetti uskon kuuliaisuutta ja täydellistä mukautumista Jumalan tahtoon. Johannes oli uskollinen ja huolimatta luonteenpiirteistään, hän halusi seurata Herraa.

Johannes jatkoi evankeliumin julistusta. Evankeliumia kuitenkin vastustettiin keisaria myöten ja vainot alkoivat.  Johanneksen ääni piti vaientaa. Siksi hän joutui ensin pataan, jossa oli kiehuvaa öljyä ja myöhemmin Patmos-saarelle. Palavimmat rukouksensa Jumalalle, hän esitti tuolla kivisellä saarella. Tuolla saarella hän sai myös Ilmestyskirjan näyt.

Myös Jeesusta kiusattiin ja kidutettiin. Lopulta hänet naulittiin ristille. Ristillä Jeesus sanoi: ”Se on täytetty.” Kuolemallaan hän otti pois maailman synnit. Johannes piti kiinni pelastuksen lahjasta, jonka hän Jumalalta sai. Jumala kutsuu meitäkin luokseen. Samalla lailla kuin hän sanoi Johannekselle, hän sanoo myös sinulle: ”Älä pelkää.” Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Turvaa Herraan. Kun me annamme elämämme Jumalalle, saamme turvallisin mielin odottaa uutta maata, jota Johanneskin odotti. (PH)

Tuolit oli aseteltu koronasääntöjen mukaisesti, hygieniaohjeita löytyi seiniltä ja käsidesiä oli tarjolla. Näissä puitteissa Sykkivän Sydämen-seurakunta kokoontui taas pitkän tauon jälkeen 6.6. 2020 jumalanpalvelukseen Kopuun. Saimme iloita myös niistä kuulijoista, jotka olivat tilanteessa mukana Zoom-kanavan välityksellä. Erikoisesta tilanteesta huolimatta, ilo ystävien jälleen näkemisestä ja Kristuksen työstä meidän hyväksemme, elähdytti meitä kaikkia. Rakkaudellinen tunne oli käsin kosketeltavaa. Tilaisuuden johti Auli

Sanan leipää jakoi meille pastori Atte Helminen. Hän piti sekä raamattutunnin että saarnan. Raamattutunnin aihe, Raamattu esityksenä historiasta, kirvoitti mielenkiintoista keskustelua. Opimme, että raamatun historiallinen luonne on yksi niistä piirteistä, jotka erottavat sen muiden uskontojen pyhistä kirjoista. Raamatun paikkansa pitävyys on tullut todistetuksi arkeologisten löytöjen avulla. Opimme myös, että raamatun lehdiltä löydämme Jumalan, joka kertoo suunnitelmistaan raamatun alusta sen loppuun. Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta Jumala ei milloinkaan.

Aten saarnasta jäi mieleen Korinttilaiskirjeen luku 13. Hiukan muunneltuna se kuuluu: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi Jeesusta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi Jeesusta, en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi Jeesusta, en siitä mitään hyötyisi. Jeesus on pitkämielinen, lempeä, Jeesus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken Jeesus peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken kärsii.

Jeesus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa ja tieto katoaa. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun tulee Jeesus, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä oli lapsenomaista. Nyt näemme kuin kuvastimesta, himmeän heijastuksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tunnen vajavaisesti, mutta silloin täydellisesti, niin kuin minut itsenikin tunnetaan täydellisesti.

Niin pysyvät nyt usko, toivo ja Jeesus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on Jeesus.

Jumalanpalveluksen yhteydessä seurakunta muisti 60-vuotta täyttävää Pirjo Helmistä kukin, lauluin, onnentoivotuksin ja lahjoin. Sen päälle oli tarjolla vielä vähän kakkua koronasäännöt huomioiden, Aten ja veljensä Anteron toimiessa tarjoilijoina. (PH)