”Hän on Herra, Jeesus on Herra, suuri ja voimallinen”, lauloimme jumalanpalveluksemme alussa Kotikutoisten säestyksellä. He olivat jälleen varanneet useita lauluja yhdessä laulattavaksi.

Todistustuokiossa Alex kertoi kuulumisia Kallioniemen leiriltä, jossa hän on ollut kesätöissä ja vastuussa. Hän iloitsi usean pojan ratkaisusta lähteä seuraamaan Jeesusta kasteen kautta.

Sointu oli kuullut Raamattuleirillä olevan runsaan osallistujajoukon. Ainakin 11 on sitoutunut seuraamaan Jeesusta. Herra siunatkoon ja vahvistakoon heidän päätöksensä!

Ari iloitsi sisarestaan Annesta, jolla oli juuri tänään syntymäpäivä. Lauloimmekin hänelle yhdessä onnittelulaulun.

Raamattutunnilla Pertti johdatteli meitä pohtimaan kysymyksiä Jumalan ihannemaailmasta. Pohdimme aluksi 3 Moos. 19:18 tekstiä: Älä kosta omasan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Miten helposti juuri kaikkein lähimmälle perheessä tulee pidettyä yllä riitaa. Se ei valitettavasti ole vierasta seurakunnassakaan. Olemme erilaisia persoonia ja yhteen törmäyksiä tulee väistämättä. Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Se on myös Jumalan tahto, koska Hänkin on meidät Kristuksen tähden armahtanut.

Lähimmäisen rakastamisen tulee ulottua myös orpoihin, leskiin ja muukalaisiin, joiden sortamisen Jumala kieltää (2 Moos. 22, 22; 23:9). Jumala tahtoo kaikkien ihmisten tulevan tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Myös köyhistä on huolehdittava. Jumalan ihannemaailmassa kukaan ei myöskään pyri hyötymään toisen kustannuksella.

Pohdimme myös, mitä viemme mukanamme Uuteen maahan. Mehän emme tarvitse sinne mitään, koska Jeesus on valmistanut kaiken meille valmiiksi. Se, mitä kuitenkin viemme mukanamme, on luonteemme ja halumme olla Jumalan, Jeesuksen ja pyhien kanssa. Yhtä lailla viemme sinne sieluja, jotka ovat löytäneet pelastuksen Jeesuksessa todistuksemme sanan kautta.

Kolmanneksi pohdimme 10 käskyä. Ensimmäinen laintaulu kohdistuu Jumalan ja ihmisten väliseen suhteeseen: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia Minun rinnallani (2 Moos. 20:2, 3). Pertti kysyikin, mitkä ovat meidän aikamme epäjumalat? Rakennanko elämäni jonkun muun kuin Jumalan varaan? Ovatko omat työni tärkeämmät kuin esim. Jumalan säätämän lepopäivän viettäminen? Tarvitsenko senkin omiin harrastuksiini? Annanko Jumalan päättää varojeni käytöstä, koska kaikki on Hänen?

Jumala tahtoi solmia liiton kansansa kanssa. Miten voimme pitää tämän liiton? Aivan kuten avioliitossakin pysymme uskollisena antamallemme lupaukselle ja rakastamalla puolisoamme enemmän kuin ketään muuta. Tähän tarvitsemme jatkuvaa tahtotilaa niin Jumalan kuin puolisonkin suhteen.

Loppusana kaikesta oli, että Jumala on luonut meidät kuvakseen. Hän näkee meidät Poikansa kautta puhtaina ja pyhinä, vaikka olemme luonnoltamme pahoja ja syntisiä. Jumala haluaa palauttaa meidät ennalleen Pyhän Henkensä työn kautta tässä ajassa ja alkuperäiseen tilaamme lopullisesti taivaassa, missä Hän Ilm. 21:5 mukaan luo kaiken uudeksi – meidätkin! Kiitos ja ylistys Jumalalle siitä ihmeestä!

Saarna toteutettiin tänään yhdessä Anitan valitsemia Psalmeja lukien mm. Ps. 93, 100, 111, 113, 120, 130. Hyvä on Herra! Iäti kestää Hänen armonsa, Hänen uskollisuutensa polvesta polveen (Ps. 100:5)! (PP)

Heinäkuun hengelliset nyyttärit seurakunnassamme alkoivat Juhanin ja Aulin runsaalla kattauksella. Juhani oli koonnut laajan valikoiman lauluja, jotka toivat esille päivän teemaa sekä rukousta ja ylistystä.

Aulin johdolla käsittelimme päivän aihetta, Jumala loi. Jumala on sekä järjestyksen että luovuuden Jumala, mikä näkyy kaikkialla Hänen luomistöissään. Auli antoi halukkaille mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan kuvaamalla paperille tai paperista eri luomispäivien tapahtumia samalla, kun muut jatkoivat tutkistelua. Jumala on luodessaan meidät luonut meidät yhteyteen itsensä ja toistemme kanssa. Olemme sekä Jumalan että toistemme palvelijoita ja myös Jumalan taloudenhoitajia. Maa on annettu meille viljeltäväksi ja varjeltavaksi (1 Moos. 2:15). Miten hyvin ja millä tavalla toteutan tätä minulle uskottua tehtävää?

Luimme Ps. 139, josta saimme poimia esille itseä eniten puhutelleet kohdat. Olen aivan käsittämättömän ihmeellisesti luotu (jakeet 13 ja 14)! Emme voi paeta Jumalaa minnekään: emme taivaisiin, tuonelaan, merten ääriin, emme pimeyteen (jakeet 7-12), sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Tämän tiedostaminen tuo uskovalla valtavan turvan, sillä Jumalan ajatukset meitä kohtaan ovat hyvät!

Pohdimme myös Jes. 42:49:5, 15, 16, mikä näissä jakeissa eniten puhuttelee? Jumala ei todellakaan unohda meitä, onhan Hän piirtänyt meidät kättensä hipiään ja Jeesus on antanut kämmenensä ristille naulattavaksi meidän jokaisen syntien vuoksi. Kukaan ei myöskään ole täällä sattumalta vaan Jumalan suunnitelman mukaan.

Saarnaosio koostui yhteislauluista ja todistuksista niiden lomassa. Juhani kehotti kuulijoita etsimään lauluista kohtia, jotka puhuttelevat tai tuovat mieleen yhtymäkohtia omaan elämään. Näitä kukin kertoi paikaltaan mikrofonin kiertäessä salissa. Moni innoittuikin kommentoimaan seuraavaa laulun säettä:
Sana yksikin huulilta Jumalan Kuninkuuttaan kirkastaa.
Tyyntyy myrsky ja sairas saa terveyden Sana nuhtelee kuolemaa.
Kuolemakin on uskovalle voitto, uuden alku! Muistimme rukouksin erityisesti kahta vakavasti sairasta veljeämme, Simoa ja Erkkiä.

Päätimme jumalanpalveluksen yhteisellä rukouslaululla:
Silmäni aukaise Jumalani, kaikki muu turhaa on rinnallasi.
Aamulla noustessa vierelle jää. Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää.
Viisauden Lähde, vie viisauteen. Tietäni ohjaa, kun matkaani teen.
Luottaa voin Isäni rakkauteen. Kätkeydyn suojaasi turvalliseen.
Yksin en pystyisi taistelemaan. Voiman ja viisauden Sinulta saan.
Heikkojen Auttaja voittamaton, ainoa turvani Sinussa on.
Valta ja suosio jää päälle maan. Perinnön taivaassa Sinulta saan.
Aarteeni kallein nyt luonasi on. Lahjoitat rauhan ja tuot sovinnon.
Oi, kirkkain aurinko, Ihmeellinen! Valaista täällä jo voit sydämen.
Silmäni aukaise, osoita tie. Luoksesi taivaaseen perille vie.
Tapahtukoon näin sinun ja minun kohdalla! Aamen! (PP)