Korona viruksen vuoksi emme järjestä Kopussa tilaisuuksia toistaiseksi.

Jumalanpalveluksen Lauantaisin klo 10. sekä rukouskokouksen tiistaisin klo 18.30 toteutamme Zoom palvelun kautta. Voit osallistua alla olevan linkin kautta. Tietokoneellesi tai älypuhelimeesi voit asentaa pienen ohjelman ja hyväksyä käyttämään laitteesi kameraa ja/tai mikrofonia. Näin pääset osallistumaan kuvan ja äänen kanssa. Voit toki osallistua ilman omaa ääntä ja omaa kuvaasi vain seuraamalla.

https://zoom.us/j/7361873997

Jumalanpalveluksessa kerättävät kolehdit voi tässä tilanteessa laittaa tilille:
Nummelan adventtiseurakunta FI20 5730 0820 7701 43
Viitenumerot: Liittouhrilahja = 2008, Kopun koululle = 2024, ulkolähetykselle = 2011

————–
Täältä löytyy myös muita ryhmiä, sekä tarkempia ohjeita Zoomin käyttöön.

– https://media7.adventist.fi/sapattikoulut/

Alla pastorimme Atte Helmisen ensimmäisessä Zoom-jumalanpalveluksessamme pitämä saarna 21.3.2020. Tilaisuudessa oli yli 50 osallistujaa omissa kodeissaan.

Soitinyhtye Kotikutoiset ilahdutti meitä säestyksellään, mutta nyt basistilla vahvistettuna, mikä ilahdutti seurakuntaa suuresti! Saimme kuulla myös useita todistuksia Jumalan johdatuksesta arjen eri tilanteissa.

Boris johdatteli meitä Raamatun tutkistelussa. Käsittelyssä oli Danielin kirjan 8. luku. Havainnollisen kuvan kautta vertailimme Dan 2., 7. ja 8. luvun unien ja näkyjen yhtäläisyyksiä. Seitsemännen ja kahdeksannen luvun näkyjen välillä on kaksi vuotta. Seitsemännen luvun pedot kuvaavat samoja maallisia valtakuntia kuin toisen luvun kuvapatsas lukuun ottamatta Babyloniaa, jonka valtakausi oli jo ohi. Kahdeksannessa luvussa fokus siirtyy juutalaisille ymmärrettävämmäksi. Siinä kuvatut eläimet olivat temppelipalveluksessa käytettyjä uhrieläimiä. Luvun ymmärtämiseksi historian tuntemus on oleellista.

Ollaanpa tulkinnoista mitä mieltä tahansa, näyt kuvaavat lopun aikaa. Historian osoittaessa niiden toteutumisen kertoo siitä, että Jumala hallitsee historian kulkua. Hän antoi unen kuningas Nebukadnessarille ja näyt Danielille sen aikaisen maailman mahtavimmassa hovissa, jossa se kirjoitettiin muistiin kaikille tiedoksi kaikkina aikoina. Lopullinen voitto on Jumalalla. Jokainen Häneen turvaava voi olla turvallisin mielin tulevaisuuden suhteen. Jumala toteuttaa omaa suunnitelmaansa ajan loppuun asti.

Saarnan piti Pirkko, joka aloitti kertomalla, miten nykyisten dna testien avulla voi selvittää sukutaustaansa. Tästä on ollut artikkeli Suomen Kuvalehdessä 24.1.2020. Se kertoo, kuinka perheensä ainoa lapsi Timo oli tilannut MyHeritage DNA-testin joululahjaksi vaimolleen ja itselleen. Yllätyksekseen hän sai tietää, että hänellä on velipuoli Juuso, joka puolestaan ei tiennyt mitään isästään. Ottaessaan Timon isään yhteyden, tilanne muuttui entistä hämmentävämmäksi, kunnes paljastui, että sekä Timo että Juuso olivat saaneet alkunsa keinohedelmöityksen avulla, jonka antaja oli tuntematon.

Tästä Pirkko jatkoi tuomalla esiin, miten lapsettomuus hoidettiin eräässä perheessä, jonka koko tarina on kerrottu 1 Moos. 12:1-25:11. Kyseessä olivat Abram (myöhemmin Abraham) ja Saara, joille Jumala oli luvannut perillisen, mutta jota ei vain kuulunut ja molempien ikä oli jo korkea. Silloin Saara keksi ehdottaa miehelleen, että tämä yhtyisi hänen egyptiläiseen orjattareensa Haagariin. ”ehkä minä saan lapsia hänen avullaan”. Ja Abram kuuli Saaraa.” (1 Ms. 16:2). Tämä ei ollut Jumalan suunnitelma. Siinä sekä Abram että Saara lähtivät toteuttamaan omaa suunnitelmaansa. Siitä koitui heille paljon harmia kuten myös Haagarille. Ihme, että Abraham suostui vaimonsa ehdotukseen. Olisi voinut olettaa, että hän Jumalalta saamansa lupauksen nojalla olisi kehottanut vaimoaan olemaan kärsivällinen, odottamaan ja luottamaan Jumalaan.

Oman tahdon tie näytti nopeasti hedelmänsä Haagarin alkaessa halveksia emäntäänsä huomatessaan olevansa raskaana (1 Ms.16:4). Saara kuritti häntä ja Haagar pakeni erämaahan, josta Jumalan enkeli palautti hänet takaisin Saaralle ja kehotti tätä nöyrtymään emäntänsä käden alla (jae 9). Raamattu ei kerro, että Saara olisi saanut pitää lapsen tai kasvattaa häntä. Syntynyt poika Ismael kasvoi Haagarin hoivissa ja epäsopu perheessä jatkui.

Raamattu kertoo myös, kuinka Aabraham ja Saara kahdesti, ensin Egyptissä, vuosia myöhemmin Gerarissa, kertoivat Saaran olevan Aabrahamin sisar. Tämä siksi, että Saara oli hyvin kaunis nainen, jonka sekä farao että Gerarin kuningas tahtoivat vaimokseen. Jumala suojeli kuitenkin tätä lapsetonta pariskuntaa ja varjeli aviorikokselta. Aabraham osoitti pelkuruutta näissä tilanteissa. He olivat kuitenkin Jumalalle erityisiä ja aivan erityisasemassa. Olihan Jumala kutsunut Aabrahamin Kaldean Urista, epäjumalanpalvojien joukosta. Hän oli luvannut tehdä Abramista suuren kansan, jossa kaikki maailman sukukunnat tulevat siunatuiksi (1 Ms. 12:1-3).

Mistä Jumala on löytänyt sinut? Millaisia teitä Hän on sinua kuljettanut? Oletko lähtenyt seuraamaan Jeesusta, vaikka oma perheesi ei ole sitä tehnyt? Millaisia teitä ihminen joutuukaan kulkemaan seuratessaan oman tahtonsa teitä!

Pirkko kertoi oman koskettavan tarinansa vastauksena näihin kysymyksiin. Jumala oli laittanut hänet ahtaaseen paikkaan, hissiin, kiukuttelevan lapsensa kanssa, jonka jalka potkiessa oli juuttunut hissin oven ja kerroksen seinän väliin pysäyttäen hissin. Tuossa hätätilanteessa, jossa Pirkko joutui odottamaan tuskallisen pitkän ajan apua odottaessaan, hän kävi kauppaa Jumalan kanssa: Jos pojan jalkaan ei jää vauriota, lähden Sinun tiellesi.

Oli suoranainen ihme, että vääntyneenä ollut jalka, jossa kenkäkin oli liiskaantunut ohueksi kuin rukkanen, oli kuvattaessa täysin vahingoittumaton! Silti Pirkko ei uskaltanut puhua kenellekään lupauksestaan, vaikka se häntä painoi. Lopulta Jumala puuttui asioiden kulkuun lähettämällä heidän luokseen kaksi pastoria, joiden kanssa keskustellen, Pirkko miehensä kanssa teki päätöksen lähteä seuraamaan Jeesusta. Tätä ratkaisuaan hän ei ole koskaan katunut, sillä niin paljon se on antanut ja tuonut hyvää heidän elämäänsä. Lauloimme lopuksi Pirkon valitseman laulun: ”Mikä ainainen autuus ja riemu nyt on, Jeesus syntini kaikki kun kantoi. Minut omakseen otti ja lapseksensa, sekä armonsa suuren antoi”. (PP)

Sykkivän Sydämen-seurakunnassa saimme taas tänään kokea Jumalan armollisuutta todistusten kautta. Iloitsimme myös Pertti-veljestä, jolle nyt eläkkeellä, uudessa elämäntilanteessa muutamat seurakuntalaiset rukoilivat siunausta.

Vieraanamme saimme pitää nuorta ja innokasta veljeä, Topias Pellistä. Hänen johdollaan pohdimme ensiksi raamattutuntimme aihetta Leijonien luolasta enkelin siipien suojaan. Kuningas Daarejaves kutsui profeetta Danielin osaksi valtion johtoa. Tälle muut valvojat ja satraapit olivat kateellisia ja he halusivat Danielin pois tehtävästään ja pois päiviltä.  Kuningas suostui satraapien ja valvojien vaatimuksiin, että ketään Jumalaa ei saa rukoilla 30 päivän aikana. Daniel ei kuitenkaan voinut luopua uskostaan ja rukoili Jumalaa kuten ennenkin. Tämä kuninkaan käskyn uhmaaminen toi hänelle tuomion ja hän joutui leijonien luolaan. Jumala lähetti enkeleitä sulkemaan leijonien kidat ja Daniel pelastui. Tuo ihme puhutteli myös kuningasta.

Mekin kohtaamme taisteluita ja kateutta. Kristittyinä tiedämme, että Jumala hallitsee ja tulee kerran lopulta vapauttamaan kaikki lapsensa synnin ja kuoleman vallasta. Tuo vapautus on tarjolla kaikille.

Saarnassaan Topias paneutui kysymykseen Uskommeko Jumalan kaikkivaltiuteen ja Pyhän Hengen työhön meissä?

Vanhassa testamentissa puhutaan temppelistä. Usein ajattelemme pyhäkköä, joka on taivaassa tai ihmisten tekemä rakennus, kirkko. 1.Kor.3:16 sanoo: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan henki asuu teissä. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että Pyhä Henki annetaan tiettyyn tilanteeseen, tai se on tarkoitettu vain niille, joilla on vahva usko. Tai, että se ilmenee vain ajan lopussa. Pyhä Henki on tarkoitettu kaikille uskoville, joka tilanteeseen. Kristuksen omilla on hänen Pyhä Henkensä. ”Hän on enemmän kuin kanssanne, Hän on sisäisesti teissä,” sanoi Topias.

Raamattu jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Maailma ei tunne Pyhää Henkeä, mutta hänen omansa tuntevat. Isä lahjoittaa pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhä Henki auttaa ymmärtämään tuon lahjan merkityksen.

”Minun himojeni, oman elämäni paikka, on ristillä. Tänään väitellään siitä, kuinka paljon tulisi antaa Jumalan hoitaa elämäämme ja kuinka paljon tulisi tehdä itse. On kaksi tapaa: Kristitty saa elää miten huvittaa tai kristityn pitää pinnistellä ja ponnistella vaelluksessaan. Kummassakaan mallissa Jumala ei saa vaikuttaa. Jumala antaa lihasydämen kivisydämen tilalle. Pyhän Hengen merkitys ei ole vähentynyt.

Vanhassa laulussa sanotaan: All to Jeesus, I surrender… I surrender all.. Tämä tarkoittaa: annan, luovutan kaikkeni Herralle. Mikä voisi olla parempaa. (PH)

Luojamme oli iloksemme valkaissut mustan maan valkeaksi muistuttaen meitä siitä, kuinka Hän muuttaa veriruskeatkin syntimme lumenvalkoisiksi Jeesuksen verellä (Jes. 1:18).

Pastoripariskunta Arja ja Onni Rytkönen olivat vierainamme tänään. Jatkoimme Raamatun tutkimista Onnin johdolla Danielin kirjan viidennen luvun pohjalta. Onni muistutti ensin, kuinka Jeesus kehotti meitä tutkimaan Danielin kirjaa ja huomioimaan sen sanoman (Matt. 24:15). Kirja on hyvin Jeesus keskeinen. Olemme jo löytäneet Hänet toisesta luvusta kivenä, joka murskaa kuvapatsaan ja neljännen  luvun tulisesta pätsistä neljäntenä miehenä.

Luku kannattaa lukea kokonaisuudessaan itse, sillä se selittää itse itsensä. Elettiin vuotta 539 eKr., jolloin Persian armeija oli piirittämässä kaupunkia. Kuningas Nebukadnessar oli kuollut 25 vuotta aiemmin. Hän oli todennäköisesti Beelsassarin isoisä eikä Beelsassar voinut mitenkään olla tietämätön tämän vaiheista ja kääntymyksestä. Siitä huolimatta Beelsassar oli täysin piittaamaton isoisänsä kokemukselle ja viimeisille Raamattuun merkityille sanoilleen: ”Nyt minä, Nebukadnessar, ylistän, korotan ja kunnioitan taivaan kuningasta, sillä kaikki Hänen tekonsa ovat oikeat ja Hänen tiensä oikeudenmukaiset. Hän. voi nöyryyttää ne, jotka vaeltavat ylpeydessä”(Dan. 4:34).  Tästä syystä Beelsassar menetti sinä samaisena yönä sekä henkensä että valtakunnan persialaisille. Kuvapatsaan ensimmäinen profetia oli näin toteutunut. Jesaja oli jo vuosisatoja aiemmin ennustanut Baabelin tuhosta luvussa 21.

Miksi me sitten tutkimme tätä vuosituhansia vanhaa historiaa? Koska Jumala hallitsee historian kulkua. Se on Hänen historiaansa (His story), josta Paavali kirjoittaa seuraavasti: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi” (1 Kor. 10:11 RK, katso myös Room. 15:4).

Ilmestyskirjan 18:2 kuvaa myös hengellisen Babylonin tuhon kehottaen ihmisiä lähtemään siitä ulos (jae 4). Lopullinen voitto on kuitenkin Kristuksella: ”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas ja Hänen kanssaan voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset” (Ilm. 17:14).

Historia toistaa itseään myös siinä, että tänäkin aikana ihmiset turvautuvat mieluummin ennustajiin ja noituuteen kuin Jumalaan kuten Beelsassarkin teki saadakseen tietää kirjoituksen merkityksen. 5 Moos. 18:10-14 Jumala on kieltänyt kaikenlaisen noituuden harjoittamisen, merkeistä ennustamisen ja taikojen tekemisen.

Saarnassaan Onni Rytkönen keskittyi Mark. 7: 31-37 kerrottuun Jeesuksen parantamisihmeeseen. Kyseessä oli kuuromykkä mies, joka tuotiin Jeesuksen luokse. Jeesus oli jo aiemmin käynyt samalla alueella, jossa Hän tuolloin oli ajanut ulos legioonan riivaajia eräästä miehestä. Tämä oli parannuttuaan kertonut Jeesuksesta toisille. Näin ihmiset Jeesuksen tullessa alueelle uudestaan tiesivät tuoda kaikki sairaansa Hänen parannettavakseen.

Jeesus kohtasi tämän kuuromykän aivan erityisellä tavalla hänen vammansa tähden. Jeesus otti hänet erilleen, jotta mies voisi kiinnittää katseensa ainoastaan Häneen. Mieshän ei voinut tietää, mistä on kyse ja kenet hän kohtasi. Siksi Jeesuksen täytyi puhua miehen silmille. Näin Jeesus tahtoo tehdä myös meidän kanssamme: Hän tahtoo vetää meidät sivuun, jossa muut ärsykkeet ovat poissa ja muu häly on tauonnut. Jeesus hoitaa meitä hiljaisuudessa. Onko sinulla varattuna hiljainen levähdyspaikka ja –aika Jeesuksen kanssa, kysyi Onni.

Panemalla sormensa miehen korviin, Jeesus osoitti hänelle, että Hän tietää, missä vika on. Näin Hän puhui käsillään miehelle ymmärrettävää kieltä. Jeesus tietää myös sinun elämäsi ongelmat ja niiden lähteen. Voi tehdä kipeää, kun Hän työntää sormensa sinun kipupisteeseesi. Hän tekee sen kuitenkin hellästi ja rakastavasti.

Sylkäisemällä maahan Jeesus osoitti elekielellä, että Hän’sylkäisee’ vamman pois. Koskettamalla miehen kieltä, Jeesus osoitti, että kun korvat on avattu, on kielen vuoro. Se oli lupaus miehelle, että hänen vammansa otetaan häneltä pois. Ihme ei riippunut miehen uskosta vaan Jeesuksen rakkaudesta. Jumala on antanut meillekin lupauksia sovituksesta, anteeksiannosta ja taivaasta. Ota ne uskossa vastaan.

Katsahtamalla ylös Jeesus osoitti, että apu tulee ylhäältä. Hän toimi jumalallisella arvovallalla ihmishahmossa. Huokaisu oli Jeesuksen rukous, jonka mies näki ja ymmärsi. Mekin saamme kääntyö Isän puoleen Jeesuksen kautta ja rukoilla Häneltä apua.

Jeesus oli valmistanut miestä siihen, mitä tapahtuu ja miksi. Mikään Jeesuksen eleistä ei parantanut miestä, vaan yksi Sana ’Effata’ , paransi miehen vamman. Se teki kuurosta kuulevan ja mykästä puhuvan! Kun Jumala sanoo jotain, se tapahtuu.

Tällaista juurihoitoa Jeesus haluaa antaa meillekin. Hän haluaa pureutua ongelmamme ytimeen ja parantaa meidät. Ongelman ydin on sydämessä. Jeesus hoitaa sen viisaasti, taitavasti ja lempeästi. Hän haluaa murtaa kivisydämemme ja muuttaa sen lihasydämeksi (Hes. 11:19; 35:26) ja valmistaa meitä hyviä töitä varten (Ef. 2:10).

Kotikutoiset ilahduttivat seurakuntaa jälleen säestyksellään ja vakuuttivatpa he acapellana meille vielä lopuksi ”Turhaan ette tänne tulleet”, johon seurakunta saattoi sanoa vahvan aamenen. (PP)

Sykkivän Sydämen-seurakunnassa vietettiin lauantaina 1.2. 2020 ehtoollista. Ahkerat kädet olivat laittaneet saliamme myös hiukan uuteen uskoon. Paikalle tuodut pöydät oli aseteltu ristin muotoon. Näin haluttiin havainnollistaa Kristuksen ristin työn merkitystä jokaisen elämälle. Lisäksi pöydillä oli hedelmiä, joita sai ottaa ja syödä. Kun tähän lisätään vielä puhuttelevat todistukset ja muu hyvä ohjelma, oli jumalanpalveluksemme siis oikein siunaava. Kopussa pidetyn tilaisuuden johti Auli.

Raamattutunnilla pohdimme pastori Atte Helmisen johdolla aihetta ylpeydestä nöyryyteen. Ylpeys oli myös raamatussa Danielin kirjasta löytyvän kuninkaan, Nebukadnessarin synti. Tämä oli myös yksi keskeisimmistä synneistä, joka johti siihen, että hänet karkotettiin Babyloniasta. Hän oli piittaamaton hädänalaisia kohtaan. Jumala puuttui kuitenkin kuninkaan elämään ja lopulta nöyrästi hän tunnusti Jumalan Herrana.

Me saatamme helliä samaa syntiä. Siksi on hyvä aika ajoin tarkistaa kurssi ja katsoa, missä menemme. Jumala muuttaa ihmisten elämää vielä tänäkin päivänä.  Vaikka olisimme kuinka syntisiä tahansa, Jumalalla on armoa ja voimaa muuttaa kapinallisia syntisiä taivaan Jumalan lapsiksi.

Tänään vietimme ehtoollista. Sitä ennen pastorimme Atte sanoi puheessaan: Pelastuksemme perustus on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei ole. Kristus on tie pelastukseen. Jeesus on myös syy, miksi olemme olemassa seurakuntana.

Jumala näkee ihmisen sydämeen. Seurakunnassa uskomme voi olla tyhjä kuori ja Jumalan rakkaus itsestäänselvyys. Ristinkuolemassa on kristityn ydin. Kaste kuvaa identiteettiämme Kristuksessa, kun vanha  kuolee. Ehtoollinen on eräänlainen kastetun muistohetki.

Eksytysten keskellä Jumala kutsuu meitä armoonsa, yhteyteensä, ystävyyteensä takaisin.

-Tiedän, että en ole synnitön, sanoi Atte. – En riitä arjessa, parisuhteessa, Jumalasuhteessa. Meidän on tajuttava syntisyytemme tila. Jeesus riittää.

Kun Jeesus pesi opetuslasten jalat, rabeista se oli ennenkuulumatonta. – Jos minä en pese, ei teillä ole sijaa minun luonani, sanoi Jeesus. Tuolloin koettiin elämää muuttava voima ja rakkauden kosketus.

Puheen jälkeen olikin sitten hyvä kokoontua sivusaleihin ensin jalkain pesulle ja sitten isoon saliin ehtoollispöytään. Jokainen haki tällä kertaa itse ehtoollisen ja jokaiselle luettiin heidän syntinsä anteeksi. Hieno hetki. (PH)