Sykkivän sydämen-seurakunnassa tänään oli yllätysten päivä. Saimme kuulla vieraanamme ollutta viulistia Michael Grubea, joka Boris Källmanin häntä pianolla säestäessä, esitti meille Tsaikovskin ja Sibeliuksen musiikkikappaleet. Tilaisuuden johti Leila Sormunen.

Kuulimme myös nuorten esittämän moniäänisesti toteutetun laulun, joka kosketti kuulijoita.

Mielenkiintoisen todistustuokion jälkeen, raamattutunnilla keskusteltiin Ossi Turusen johdolla Paavalin ensimmäisestä tapahtumarikkaasta lähetysmatkasta, joka suuntautui Kyprokselle ja nykyisen Turkin alueelle. Matkalla kristinuskon sanoma kohtasi suosiota ja vastustusta. Luvussa Apt. 13 on kirjoitettu muistiin Paavalin toiminnan alkuaikojen puhe, jolla hän perusteli Jeesuksen merkitystä. Anteeksianto ja vanhurskaus saadaan Jeesuksen ansioiden perusteella, kun taas vanha järjestelmä oli siinä kohtaa epäonnistunut. Matka kokonaisuudessaan osoitti sen, että työ ns. pakanoiden hyväksi sai innostavan alun.

Pertti Sormusella oli tänään saarnan pito vuoro. Hän referoi Laukaan Kallioniemessä kuulemaansa Richard Davidsonin puhetta. Uuden testamentin professorina toimiva Davidson puhui tuomiosta ja kysyi: Onko tuomiosta iloa sinulle?

Niin kuin Daavid Psalmin luvussa 56 kertoo, olemme synnin alaisia ajatuksinemme ja motiiveinemme. Kristus on sijaisemme ja asianajajamme. Jeesus tuomiolla edustaa kansaa. Jeesus on myös todistaja. Hän sanoo: ”Katso minä seison ovella ja kolkutan:”

Davidson kertoo myös kuinka hän nuorena omisti paljon tuomiota käsitteleviä kirjoja. Ne tuhoutuivat kuitenkin tulipalossa. Meillä on kuva tuomiosta, että se on tapahtuma, jossa ihminen seisoo tuomilla vavisten, edessään lain taulu. Kristusta ei tuossa kuvassa näy. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tuntea kauhua Jumalan edessä. Jeesus puhuu puolestamme. Tänään Davidson kiittää Jumalaa siitä, että nuo tuomiosta kertovat kirjat paloivat.

Davidson sanoo: Jeesus on myös tuomarini. Isä on antanut hänelle tuomiovallan ja julistanut: syytön. Et voi hävitä taivaallisessa oikeuden käynnissä.

Davidson kertoo myös nuoruudestaan, kuinka hän opiskeli ahkerasti. Nuorena pastorina häneltä kysyttiin: ”Uskonko Jeesukseen? ” ”Totta kai, kun olen pastori, vastasi hän. Entä onko sinulla pelastusvarmuutta, häneltä kysyttiin.  Toivon niin, hän vastasi. Vasta kun hän antoi Jumalan valon tunkeutua sydämeensä, hän sai rauhan. Jeesus ei jätä minua synteihini, vaan puhdistaa.

Jeesus osoitti tuomiollaan Paholaisen synnin vääriksi. Mitä seurakunnassa tapahtuisikaan, jos me kaikki tunnustaisimme Jumalalle syntimme? (OT,PH)

Tänä suvisen kauniina sapattina Kaarlo johti jumalanpalveluksen. Säestyksestä vastasi Mirja-Leena, joka  oli valinnut Hengen johtamana juuri oikeat laulut meitä siunaamaan ja puhuttelemaan.

Mika johti Raamatuntutkisteluamme, jonka aiheena oli kristikunnassa kiistanalainen Jumalan sinetti vai pedon merkki? Mika luki aluksi Ilm. 15:3,4: ”Suuret ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat Sinun tiesi, sinä kansojen Kuningas! Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi Sinun nimeäsi, sillä Sinä yksin olet Pyhä!? Kaikki kansat tulevat ja kumartuvat edessäsi palvomaan Sinua, sillä Sinun vanhurskaat tuomiosi ovat tulleet julki”. Tätä laulua laulavat taivaassa lasisella merellä ”ne, jotka olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta ja sen nimen luvusta” (Ilm. 15:2).  Kysymys kuuluu: miten voin kuulua tuohon joukkoon? Puhuimme ympärileikkauksesta (1 Moos. 17:9-11) ja sapatista (2 Moos.31:13,17; Hes. 20:12,20) Jumalan merkkeinä kansalleen sekä Jumalan sinetistä (Ef. 1:13,14; 4:30; 2 Tim.2:19; Ilm. 7:1-4).

Mika toi esille, kuinka pedon merkkinä tulee lopun aikana olemaan sunnuntai, jonka katolinen kirkko on omalla arvovallallaan muuttanut oman valtansa merkiksi ja jota lähes koko maailma tällä hetkellä pitää lepopäivänään. Sapatti on kuitenkin annettu viikottaiseksi muistutukseksi Luojasta, joka Sanallaan ja voimallaan loi maailmamme (1 Moos. 2:2,3). Jeesus myös ikään kuin sinetöi lunastustyönsä lepäämällä sapatin haudassa ennen ylösnousemistaan. Kaikki oli tehty ja täytetty ihmisen lunastamiseksi Paholaisen vallasta.

Pyhä Henki oli antanut Maaritille aiheen saarnaansa, joka toi esille Jumalan rakkauden meitä ihmisiä kohtaan, joka tuli ilmi Jeesuksen elämän ja ristinkuoleman kautta Hänen sovittaessaan syntimme ja tehden näin rauhan meidän ja Jumalan kanssa (Kol. 1:20).

Maarit aloitti lukemalla Efraim Syyrialaisen 300-luvulla oivaltamia kysymyksiä Jeesuksen ihmisyydestä ja jumaluudesta. Lainaan sen tässä

Ihmisen Poika
Jos hän ei ollut ihminen, kuka silloin oli se, joka makasi seimessä?
Jos hän ei ollut Jumala, kenelle enkelit lauloivat ylistystä?

Jos hän ei ollut ihminen, kuka silloin oli se, joka oli kutsuttu häihin Kaanassa?
Jos hän ei ollut Jumala, kuka muutti veden viiniksi?

Jos hän ei ollut ihminen, kuka silloin oli se, joka nukkui veneessä?
Jos hän ei ollut Jumala, kuka käski tuulta ja hiljensi aallokon?

Jos hän ei ollut ihminen, kuka silloin oli se, joka itki Lasaruksen haudalla?
Jos hän ei ollut Jumala, kuka kutsui ulos neljä päivää kuolleena olleen?

Jos hän ei ollut ihminen, kuka silloin oli se, joka riippui ristillä?
Jos hän ei ollut Jumala, kuka vapisutti maan perustuksia?

Jos hän ei ollut ihminen, kenen ruumiissa Tuomas kosketti naulojen ja keihään jälkiä?
Jos hän ei ollut Jumala, kenelle Tuomas huudahti palvoen: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”?

Jeesusta ei voi ohittaa vain pitämällä hyvänä ihmisenä, jolla oli hienoja ajatuksia etiikasta. Hän vaatii meitä päättämään, onko hän täysi hullu vai sitä mitä väittää olevansa: Jumala (Matt. 26:62-66). Maarit toi esille, kuinka mistään muusta antiikin ajan henkilöstä tai kirjasta ei ole lähellekään niin paljon historiallisia todisteita kuin Jeesuksesta ja Raamatusta, ja kuitenkin mitään muuta henkilöä tai kirjaa ei ole kyseenalaistettu niin paljon kuin Jeesusta ja Raamattua. Näyttää siltä, että Jeesusta ja Raamattua on vihattu eniten maailmassa. Miksi sitä sitten epäillään niin paljon? Maailmassa on meneillään suuri taistelu Jumalan ja Paholaisen välillä. Taistelu käydään meidän mielistämme. Se sai syntynsä taivaassa Saatanan kapinassa Jumalaa vastaan ja tuo kapina jatkuu edelleen Jumalan vihollisten elämässä. Sitä ei käydä asein, vaan kylväen epäilystä Jumalan hallintotapoja vastaan kuten käärme teki paratiisissa Eevalle: Onko Jumala todella sanonut?… Ette suinkaan kuole… (1 Moos. 3:1,4) Jumala pimittää jotain. Tämä epäilys on jäänyt ihmissydämeen. Koska syytökset luovat epäilystä, ei Jumala voi torjua niitä voimakeinoin, sillä silloinhan hän antaa aiheen uskoa, että syytöksissä on perää. Jumala on valinnut taistella syytöksiä vastaan todistamalla teoin ne vääriksi ja näistä teoista Raamattu kertoo ja huipentuu Jeesukseen, joka tuli näyttämään mikä Jumala on oikeasti.

Jumalan valtakunta perustuu vapauteen. Vapautta ei ole, ellei ole mahdollisuutta valita toisin. Hän otti riskin luodessaan ihmisen ja päästäessään hänet kosketuksiin Saatanan kanssa. Aadam ja Eeva eivät kestäneet koetusta, vaan halusivat tietää enemmän.

Jumalan vastaus on todistaa Saatanan olevan väärässä. Jumala johtaa meitä rakkaudella ja Hän haluaa meidän palvelevan itseään rakkaudesta ja vapaaehtoisesti. Tuomiolla syytettynä on Jumala, emme me. Hän on kutsunut meidät todistajikseen Hänen hyvyydestään ja oikeudenmukaisesta hallintovallastaan. Todistajana voin testata ja kertoa oman kokemukseni Jumalan hallintotavasta ja suositella Jeesusta toisillekin (Jes. 43:10-12).

Saatana sai näyttää syntiinlankeemuksen jälkeen vapaasti, miten hän hallitsee, mutta Jumala on asettanut hänelle rajat, joiden yli Saatana ei saa mennä. Näin oli esim. Eedenissä (yksi puu), Jobin kohdalla (ei saa viedä Jobin henkiä) ja Ilmestyskirjassa (aikaraja Ilm 13:5-8)). Saatanalla oli pääsy Jumalan taivaalliseen hallintokeskukseen kuten Vanhan testamentti antaa viitteitä. Ilmestyskirjassa, joka on kirjoitettu ristin tapahtumien jälkeen ei valtaistuinsalissa enää nähdä Saatanaa. Muut taivaalliset oliot ovat tehneet jo päätöksensä ristin tapahtumien valossa. Ihmisten päätöstä vielä odotetaan.

Nykyisessä kristillisessä maailmassa yleisesti puhutaan Jeesuksen hyvistä teoista, mutta ei Hänen rististään. Siitä on tullut loukkaus. Risti on Jumalan vallankäytön ydintä.  Ristillä Jeesus toi ilmi sen, kuka Jumala todella on. Jeesus tuli täysin toisenlaisena messiaana kuin ihmiset Häntä odottivat. Temppeli on Hän itse ja me kohtaamme Jumalan Hänessä. Jeesus paljastaa Pahuuden ja vetää meitä itseään kohden hyvyydellä. Hän oli kaikkein voimakkain ja vetovoimaisin, kun Hän riippui ristillä alastomana, hakattuna ja pilkattuna (Kol.2: 15-22).

Jeesus antoi itse itsensä kuolemaan, jotta ristiriita Saatanan ja Jumalan hallinnon välillä tulisi ilmi. Hän näytti, että on voimakkaampaa vastata nöyryydellä, palvelulla ja itsensä uhraavalla rakkaudella. Jeesus kysyy ”Haluatko Minut Kuninkaaksesi ja Herraksesi?” ei pakolla vaan rakkaudella. (PP)

Sykkivän Sydämen-seurakunnassa Kopussa, vietettiin taas jo perinteeksi muodostunutta äitienpäiväjumalanpalvelusta. Tilaisuutemme johti koskettavasti Auli. Puhujavieraana saimme pitää pastori Aimo Helmistä, joka on jo useana vuonna ollut keskuudessamme juuri äitienpäivän alla.

Todistushetki oli tänään erilainen. Auli kysyi ihmisiä haastatellen, uskotko sinä Jeesukseen. Siinä useampi sai ottaa osaa ja kertoa tuntojaan.

Raamattutunnilla pohdimme aihetta lainmuuttaminen. Opimme, että rakkauden Jumala on myös meidän tuomarimme ja että edelleen raamatun opetus lepopäivän, eli sapatin pitämisestä pyhänä, on ajankohtainen. Viimeisinä päivinä Jumalalla tulee olemaan maan päällä kansa, joka pysyy vahvana ja uskollisena Jumalaa kohtaan. Tuo uskollisuus tulee esiin kuuliaisuutena Jumalaa ja hänen käskyjänsä – jokaista niitä kohtaan.

Saarnassaan Aimo vei meidät Paavalin kirjeeseen Timoteukselle. Paavalista, entisestä kristittyjen vainoajasta, tuli Jumalan työtoveri, kun hän otti uskoontulonsa yhteydessä vastaan kasteen. Paavalin toiminnan perusteella ihmisiä tuli perhekunnittain uskoon.

Aimo kertoi myös vaaristaan, joka asui Hämeenlinnan Kalvolassa, Kotkajärvellä.  Aimo oli tullut häntä perheineen tapaamaan ja vaari antoi hänelle muistelmansa. Lukiessaan noita muistelmia, Aimo ymmärsi, miten tärkeää Jumalan rakkaus oli vaarille. Aimo ei silloin tiennyt, että tuo käynti vaarin luona olisi viimeinen. Vaari sai sydänkohtauksen kotiovellaan ja nukkui pois.

Vaarin muisto kuitenkin elää. Kun sukupolvelta toiselle opetamme lapsillemme uskoa, välitämme heille perinnön.

Paavalikin tiesi, keneen hän uskoo. Ja vaikka Paavali joutui kivityksen kohteeksi ja häntä luultiin jo kuolleeksi, hän nousi jälleen. Hänet vietiin Timoteuksen äidin luo ja haavat sidottiin. Tämä tapahtuma teki vaikutuksen Timoteuksen elämään.

Kaiken ytimessä on perintö. – Olen saanut rakkauden elämäni kasvupohjaksi. Kiitä Jumalaa, jos olet saanut myös uskon kasvupohjaksi, sanoi Aimo. Tarvitsemme Jumalan Pyhää Henkeä ylläpitämään rakkauden liekkiä sydämissämme. Jumala tahtoo auttaa meitä siirtämään tätä perintöä toisille. Kun Kristus kutsuu älkäämme epäröikö. (PH)

Sykkivän Sydämen-seurakunnan jumalanpalveluksesta vastasivat tänään nuoret. Saimme kuitenkin heti tilaisuutemme alkuun pitää vierainamme kanadalaista perheorkesteria. Perry Sringman lapsineen esitti iloista hengellistä musiikkia, jonka tarinat kumpusivat hyvin pitkälle lasten maailmasta, Taivaan Isää unohtamatta.

Springmanin perheen hoidettua oman osuutensa, oli mukava siirtyä jatkamaan tilaisuutta nuorten johdolla. Todistusten jälkeen paneuduimme Niiles Sormusen kanssa päivän raamattutuntiin, jonka aiheena oli Pelastus ja lopunaika. Opimme, että jokaisen usko horjuu joskus ja pelastusvarmuus tulee Jumalalta.

Saarnan meille piti Marco Nunes englanniksi. Häntä tulkkasi hänen vaimonsa Amanda.

Marco esitti kuulijoille kysymyksen haluaisitko elää ikuisesti? Moni saattaa myös ajatella, että elämä olisi ollut helpompaa nuorena, jos sinulla olisi ollut päässäsi se viisaus, mikä sinulla on tänään.

Marco pohti myös Jumalan kuvaa. Hänen mielestään Jumala on iältään vanha, mutta mieleltään nuori, joka pystyy nauttimaan kaikesta luomastaan. Kuva ikuisen Jumalan kanssa on kuin surffilaudalla oloa, tuuli hulmuaa hiuksissa ja saat liitää. Tai joku haluaisi kiivetä Jumalan kanssa mangopuuhun ja syödä puun hedelmiä.

Marco kertoi vielä tehneensä pihan puutarhaa isäpuolensa kanssa. Pihassa oli paljon työtä ja juuri, kun se tuli valmiiksi, piti muuttaa pois. Kun hän myöhemmin palasi paikalle takaisin, istutukset olivat poissa. Raamattu sanoo, että ikuisuudessa rakennamme taloja, hoidamme viinitarhoja ja syömme maan antimia. Emme tee työtä turhaan. Jumalan ikuisuus on paikka, jossa haluamme elää.

Jeesus tekee mahdolliseksi, että voimme elää ikuisesti. Voimme nähdä vähän sitä myös täällä. (PH)