Kirjoittajan arkistot: arihelminen
Musiikin juhlaa Sykkivässä Sydämessä
Sykkivän Sydämen-seurakunta on saanut kuluneena viikonloppuna hemmottelua osakseen musiikin välityksellä. Perjantaina 6.9. 2019 Kopussa esiintyivät viulutaiteilija Michael Grube ja pianisti Boris Källman. Konsertin ohjelmisto Oskar Merikannosta Camille Saint- Saensiin oli hienoa kuultavaa.
Konsertin lopussa Grube kertoi viulustaan, joka arvoesineenä joutui rikollisten käsiin. Samassa yhteydessä myös Grube sai pistoolin perästä päähänsä ja loukkaantui pahoin. Grubelle sanottiin, että hän ei enää kykene soittamaan. Hän kuitenkin kiitti Jumalaa siitä, että hän on tervehtynyt ja soittourakin on saanut jatkua aivan näihin päiviin saakka.
Lauantaina 7.9. 2019 Sykkivän Sydämen- seurakunta kokoontui jälleen jumalanpalvelukseensa Kopuun. Raamattutunnin ja puheen piti vierailulla ollut pastori Jorma Katainen.
Raamattutunnilla pohdimme aihetta Evankeliumin eläminen todeksi. Opimme, että on monia tapoja auttaa toista ja että Jeesuskin katsoi ihmisiä auttaessaan eteenpäin sanoessaan esimerkiksi kauan sairaana olleelle miehelle: ”Ota vuoteesi ja kävele.” Kristuksessa ei kuitenkaan ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata. Kaikki pääsevät lähelle hänen kalliissa veressään.
Saarnassaan Jorma pohti Jeesuksen takaisintulon teemaa, joka oli koko jumalanpalveluksemme mottona. Jeesuksen takaisin tulo on näkyvä ja kuuluva, mutta arvaamaton.
Kristittyinä saatamme kuitenkin turtua tuohonkin ajatukseen. Pentti Linkolan mukaan ihmisillä ei ole toivoa ja Greta Thurnbergia taas ajaa liikkeelle huoli ilmaston muutoksesta. Kun ihmisen keinot loppuvat, Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Siitä kertoo Jeesuksen toinen tulemus.
Jeesus tulee, oletko valmis? Jorma lainasi vielä Hilja Aaltosen tekstiä, joka sanoo: ..synnit pesee pois vain veri Jeesuksen… Arvomme on Kristuksessa.
Jorman puheen jälkeen seurakunta sai kuulla Päivi Vartijan säveltämän kantaatin, jonka teksti pohjautuu raamattuun ja Jeesuksen toisen tulemisen ympärille. Esityksessä lauloivat Helsingin Annankadun adventtiseurakunnan laulajat Cantatori Adventus. (PH)
Silmäni aukaise
Saimme nauttia elokuun viimeisenä sapattina Kalle Venäläisen perhekunnan vierailusta Sykkivän Sydämen Jumalanpalveluksessa. Monilla seurakuntalaisilla on lämpimiä muistoja yhteisistä vuosista Hopeaniemen ajoilta. Musiikki on ollut Venäläisen perheessä tärkeässä asemassa ja saimmekin nauttia musiikista eri muodoissa.
Kalle johti seurakuntaa raamatun tutkistelussa, jossa pohdimme kysymyksiä kuten: Mihin perustuu lähimmäisten auttaminen? Eikö evankeliumin julistaminen ole lähetyskäskyistä se tärkein? Miten opetuslapset ja alkuseurakunta ymmärsivät ja toteuttivat lähetyskäskyä?
Ap.t.2:42-47 kertoo miten opetuslapset alkuseurakunnassa pyrkivät toteuttamaan lähetyskäskyä. Tekstistä nousee esille mm. opetus, rukous, keskinäinen yhteys sekä ajallisista asioista huolehtiminen. ”Ja jokaiselle sielulle tuli pelko” (jae 43) herätti kysymyksen, minkälaisesta pelosta mahtoi olla kysymys. Pastori Venäläisen mukaan kyseessä oli ennemminkin pyhyyden kokemisen ”pelosta” tai tuntemisesta kuin siitä miten me yleensä pelon miellämme.
Pohdimme kysymystä: Oliko jakaminen opetuslasten oma keksintö? Tähän liittyen luimme raamatusta 5. Moos. 10:17-19 & 5. Moos. 15:7-11, joista luimme Israelin kansalle annetuista ohjeista jakamisesta ja omaisuuden myymisestä. Mika kertoi kuinka amerikkalainen liikemies oli ryhtynyt antamaan osan liikevoitostaan Jumalan työhön. Aluksi hän antoi 10% ja kun liiketoiminta kehittyi aina vaan positiivisempaan suuntaan oli hänen Jumalan työhön jakama osuus lopulta 90%. Jumala siunasi hänen työnsä niin, että vaikka hän antoi suurimman osan lahjoituksena pois oli hänelle itselle jäämä osuus kuitenkin suurempi mitä se oli alkujaan ollut. Samansuuntainen kokemus kuultiin kiinalaisesta miehestä, joka oli sulkenut ison kauppakeskuksen ovet lauantaisin ja kaikki asiantuntijat pitivät häntä höperönä kun piti ovet kiinni parhaana kauppapäivänä. Jumala kuitenkin siunasi hänen uskollisuutensa ja sunnuntain myynti oli enemmän kuin la ja su myynnit aiemmin olivat olleet yhteensä. Mitä teemmekin Jumala toivoo meidän tekevän sen vilpittömin sydämin.
Myös apostolisessa seurakunnassa palvelustyö vaati organisoitumista ja erilaisia tehtäviä. Room. 12:6-8 & 9-11 puhutaan armolahjoista. Jotta kukin löydämme oman tehtävän, johon olemme saaneet lahjoja olisi meidän tunnistettava nuo armolahjat. Totesimme, että palvelutehtävä on armolahja siinä missä opettaminen tai mikä tahansa muu. 1 Tim. 4:14 kehoittaa meitä olemaan laiminlyömättä armolahjojamme. Jos Jumala kutsuu meitä, Hän myös varustaa meidät. Emme siis ole oman voiman tai viisautemme varassa.
Saarnatilaisuudessa pastori Venäläinen korosti sisäisen näkökyvyn tärkeyttä. Ef. 1:18, jossa Paavalikin toivoo Jumalan valaisevan meidän sydämien silmät näkemään Jumalan asiat ja jotta ojentautuisimme sen mukaan. Jos meillä on sisäistä näkökykyä kuten Paavalilla, joka ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä (Ap.t. 26:19), voimme rohkaista itseämme, huolimatta maailman tämänhetkisestä tilasta, sillä lopun aika on lähellä. Ylösnousemusvoimassa saamme tehdä juuri sen tehtävän, minkä Jumala on meille antanut.
Tilaisuus päätettiin Pavlen rukouslauluun: ”Silmäni aukaise”. (KH)
