Lumiset maisemat olivat vaihtuneet takaisin sateen tihkuisiksi ja harmaiksi saavuttuamme kirkkoon isänpäivän aattona. Riemullisten laulujen ja rukousten jälkeen todistustuokion aloitti Päivikki kiittämällä Jumalaa, joka kaiken kaikessa vaikuttaa, myös meissä tahtomisen, tekemisen ja antamisen, joka näkyi edellissapattina kerätyn kolehdin ja Sympatian hyväksi nautitun lounaan määrässä: tuottoa
keräykseen kertyi 753 euroa!

Auli kertoi 55 vuotta sitten saamansa Raamatun tulleen hänelle erityisen tärkeäksi seurakuntamme iäkkään veljen, Paavon, kehotettua meitä vuosia sitten, isällisen vakavasti, lukemaan tätä kirjaa. Aulin Raamatun ensilehdelle on kirjoitettu: Lue tätä kirjaa. Tämä kirja pitää sinut erossa synnistä tai synti pitää sinut erossa tästä kirjasta. Auli lauloi koskettavan, vanhan laulun Äidin Raamattu isille suunnattuna.

Leila lainasi laulamamme laulun sanoja ”matkani jatkuu taivasta päin, saaliiksi Herran hyvyyden jäin” toivoen ihmisten rakastuvat Jumalan hyvyyteen. Hän kertoi myös, kuinka vilkkaatkin lapset koululuokassa hiljentyvät uskontotunneille Raamatun kertomusten äärellä pohtimaan syvällisiä.

Puhujavieraamme Simo Perho muisteli aikaa vaimonsa kanssa 35v sitten Kopussa, jolloin he olivat hoitaneet edesmennyttä kartanon omistajaa. Heidän esikoisensa aloitti elämänsä myös Kopussa, josta perhe siirtyi Nasaretiin lähetystyöhön.
Leila kiitti vielä Jumalan huolenpidosta, kun mummin käsilaukku rahoineen oli varjeltunut koskemattomana yön yli hoivakodin pihalla! Se löytyi aamulla kirkkoon lähtiessä.

Raamatuntutkistelu keskittyi Nehemian kirjan 8:een lukuun. Se on kirjoitettu v. 444 e.Kr. Jerusalemin muurit oli korjattu ja portit paikoillaan 52 vuorokaudessa, mikä ihmetytti vastustajiakin. Siitä kiitollisina koko pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa halusi kuulla, mitä lain kirjaan oli kirjoitettu. Se oli säädetty 5 Moos. 31:9-13 luettavaksi joka seitsemäs vuosi, joka oli ollut unohduksissa pakkosiirtolaisuuden aikana. Tämä tapahtui juuri lehtimajanjuhlan aikana viikon ajan.

Kansa kuunteli tarkkaan, kun lain kirjaa (=viittä Mooseksen kirjaa) luettiin ja selitettiin, kun oli ensin rukoiltu ja kiitetty Herraa. Sanaa oli selitettävä, sillä kaikki eivät osanneet enää hepreaa vaan teksti oli tulkittava arameankielelle.  Kieli muuttuu ja oman kansan historian kuuleminen vahvistaa ja rohkaisee omaa identiteettiä. Raamatussa tulee aina esille uutta, jota voimme oppia ymmärtämään.

Neh. 8:9-12 kansa katui ja itki syntejään, mutta se kiellettiin, koska nyt oli syytä iloon: he olivat jo synnintunnossa. Nyt oli juhlan ja ilon aika!. Ehtoollisessa toistuu sama ajatus – katumus ja ilo. ”Jumalan ilona on sulkea syntiset, katuvat ihmisolennot rakkautensa syleilyyn, sitoa heidän haavansa, puhdistaa heidät synnistä ja pukea heidät pelastuksen vaatteisiin” (Ellen G. White: Profeetat ja kuninkaat s. 462).

Sapatin Sanassa Simo käsitteli Ilmestyskirjan 14:6-12 jakeita, jotka kertovat kolmen enkelin sanoman ihmiskunnalle. Ensimmäisen enkeli julisti evankeliumia ”maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia, sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa Häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”. Evankeliumi on hyvä sanoma. Kreikan aioonios (ikuinen) tarkoittaa  laadullisesti ikuista, ei ajallisesti. Se on täydellinen, lopullinen. Ikuinen elämä alkaa jo nyt kun otamme Jeesuksen vastaan. Se on laadullista elämää, mutta ei ajallisesti ikuista, koska se päättyy.

Tätä evankeliumia voi todellakin julistaa kaikille rodusta ja uskonnosta riippumatta. Jumala on avannut taivaan portit kaikille Jeesuksen sovitustyön kautta.. Sen saamme yksin armosta. Kaikki on valmista Kuninkaan juhliin. Tulkaa! Minä haluan teidät luokseni, on Jumalan kutsu jokaiselle. Itse kunkin on vastattava tuohon kutsuun: haluanko Jumalan tykö taivaaseen vai en?

Kehotus ’pelätä Jumalaa’ tarkoittaa Hänen kunnioittamistaan ja ja se ilmenee haluna elää Hänen tahtonsa mukaan kaikilla elämämme osa-alueilla. Mitä tarkoittaa ’kunnian antaminen Hänelle?  1 Kor. 10:31 mukaan: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”. Ps. 50:23 sanoo: ”Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa Minua”. Jokainen hengenvetoni kuuluu minun uskontooni, kiteytti Simo. Pienilläkin asioilla on silloin merkitystä, tiskaamisesta lähtien. Joka on uskollinen vähimmässä, on uskollinen kaikessa. Kotona lapsiaan hoitava äiti on arvokkaammassa tehtävässä kuin lähetyssaarnaaja kaukomailla.

Jumala haluaa, että hänen kansansa erottuu muista tuomalla kunniaa hänelle. Miksi? ”Koska hänen tuomionsa hetki on tullut” Dan. 9:9-13, 22 mukaan Korkeimman pyhät saivat oikeutensa. Tuomio on hyvä asia. Ilm. 3:5: ”Se, joka voittaa, puetaan siis valkeisiin vaatteisiin enkä Minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta. Ja Minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä”. Jeesus tunnustaa meidät omakseen ja sen seurauksena pyhät saavat vallan Hänen kanssaan. Hänen sovitustyönsä ansiosta me saamme vapautuksen synneistämme.

”Ja kumartakaa häntä joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” Me kumarramme Jumalaa Luojana pyhittämällä sen lepopäivän, jonka hän luomisessa antoi, koska uskomme Raamattuun ja 1. Moos kirjaan. Lepää omista teoistasi.  Sapatti muistuttaa, ettemme voikaan omilla ponnisteluilla emmekä ansioilla pelastua. Jumalan siunauksella on suurempi arvo kuin taloudellisella hyödyllä, joka voisi tulla lauantain työllä.

Ensimmäinen enkeli julisti iankaikkista evankeliumia. Jakeet 8-11 julistavat Jumalan vihollisen ja hänen eksyttämiensä tuhoa ja tuomiota. Tuomio on oikeudenmukainen. Jokainen saa mahdollisuuden tehdä valintansa ennen kuolemaansa. Jae 14:12: Tässä kysytään pyhiltä kärsivällisyyttä, niiltä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesuksen. (KR 1992).  Jumala haluaa, että ihmiset tekevät valinnan Hänen ja maailman välillä. (PP)

Lauantaina 2.11. 2019 vietimme Sykkivän Sydämen-seurakunnassa Sympatiajuhlaa runsaslukuisella joukolla kiittäen Jumalaa Hänen siunauksistaan kuluneen keräyskauden aikana. Leila kertoi, miten Kopun koululaiset kävellen tai juosten saavat sponsoreilta palkkion, joka menee keräyksen hyväksi. Pirkko myy tekemäänsä taidetta, kirjoja ja kortteja Sympatian hyväksi. Kaarlo ja Päivikki ovat perinteisiä ovelta ovelle kerääjiä, jotka kertoivat kokemuksiaan. Tänään keräsimme varoja syömällä lounasta! Olemme osaltamme välittämässä Herran Jeesuksen rakkautta ja sääliä köyhiä, sairaita ja ahdingossa olevia kohtaan.

Raamatuntutkistelussa käsittelimme Nehemian kirjan 5. lukua, joka tuo hyvin esille Nehemian jalomielisyyden, oikeudenmukaisuuden ja esimerkillisyyden johtajana. Hän kuuli kansan valituksen, kuinka heitä sorretaan ja riistetään kansan johtajien ja ylimysten taholta. Tämä vihastutti Nehemiaa kovin ja asiaa harkittuaan hän kutsui koko kansan koolle ja vaati johtajia palauttamaan köyhille heidän peltonsa ja lainaamiensa rahojen korot. Tämä heidän tuli valalla vannoa pappien edessä.

Porinatuokiossa pohdimme Miika 6:8 sanoja: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin, että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä”. Oletko saanut osaksesi laupeutta? Miltä se tuntuu?. Oletko osoittanut sitä toisille? Mitä nöyryys on? Millainen on nöyrä ihminen? Parhaimman esimerkin tästä saamme Jeesuksesta Fil. 2:5-8, joka kehottaa meitä saman mielisyyteen Herramme kanssa.

Puhujana lauantain jumalanpalveluksessa oli Ari Laitinen. Hän oli ollut runokurssilla Vivamossa ja siellä heille oli annettu tehtäväksi kertoa lyhyesti raamatun henkilöstä, jota kohtaan he tuntevat sympatiaa. Ari oli kirjoittanut Tuomaksesta, opetuslapsesta, jolla on epäilijän leima otsassaan. Tuomas oli kuitenkin myös mies, jonka luonteenpiirteisiin kuului ottaa asiasta selvää. Hän ei tyytynyt toisten vakuutteluihin.

Toisen tehtävän aiheena oli kiitoslaulu, jonka Ari esitti laulaen ilman säestystä. Golgatan jälkeen opetuslapset pelkäsivät ja kokoontuivat lukittujen ovien takana. Silloin Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulan jälkiä käsissäsi ja pistä sormiani niihin, en usko. Ja kun Jeesus kertoi lähtevänsä takaisin Juudeaan, jossa hänet kivitettäisiin, Tuomas sanoi: ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä.”

Tuomas ei ollut arkalasta kotoisin. Hän oli tiedonhaluinen, harkitseva, kriittinen, peloton realisti. Ari, joka itse on toiminut toimittajana, sanoi: ”Jos olisin Tuomaksen esimies, hänet uskaltaisin lähettää haastaviin kohteisiin tai häneltä voisin ostaa käytetyn auton, hän kertoisi sen vioista.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Te tiedätte tien sinne, minne minä menen.” Yksi opetuslapsista uskalsi sanoa, että emme me tiedä. Sitten Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. ” Jos Tuomas ei jotakin ymmärtänyt, hän paljasti sen. Avoimuus ja rehellisyys muuttaa maailmaa.

Jeesus tuntee ihmisluonnon. Sinisilmäisyys ei ole uskoa. Usko saa alkunsa Pyhän Hengen kautta. Jumala ilmoittaa itsensä meille.

Tuomas totesi Jeesuksen kylkihaavat aidoiksi. ja sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani.” Herra voi vaihtaa epäuskon uskoksi.  (PP,PH)

Syksyinen sade saatteli kirkkokansaa tänään Sanan kuuloon. Pyysimmekin Jumalaa antamaan ’siunausvirtojen kuohua ja armonsa runsaana virrata’.  Mirja-Leenan valitsemat laulut siunasivat ja Aten trumpetti soi upeasti vahvistaen säestystä!

Kristiina oli valinnut tekstiksi Jeesuksen sanat tärkeimmästä käskystä: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Hän oli edellisiltana löytänyt yllättäen laukustaan peilin ja siihen katsottuaan havahtunut ajattelemaan, että hänenhän tulee rakastaa itseään! Hänen tulee pitää myös itsestään huoli. Ilman tervettä rakkautta itseensä, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Todistustuokiossa kuulimme Boriksen tuoreita kuulumisia työnsä tiimoilta. Jälleen kerran hän oli saanut kokea, miten Jumala johtaa, auttaa ja vaikuttaa silloinkin, kun itse luulemme epäonnistuneemme. Herra on Hyvä!

Kaarlo kertoi parin viimeisen kuukauden aikana kokemistaan rajuista, elämää pysäyttävistä kokemuksistaan. Jeesus kuuli hänen ”Herra auta” huokauksensa ja antoi voimia vaikeaan tilanteeseen. Toisella kertaa häntä oli valmisteltu omaa sairauskohtausta varten värillisellä näyllä Ps. 23 liittyen. ”Kiitos Herralle tästä päivästä”, on edelleen Kaarlon suuri kiitosaihe.

Aulia oli koko viikon puhutellut Pekka Simojoen laulun sanat, joiden kertosäe kuuluu: Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu, risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää, risti vain, jäljelle jää. Aamen kuului monesta suusta. Auli vetosi kuulijoitaan pysymään ristin suojassa.

Raamattutunnin aiheena oli Vastustuksen kohtaaminen Esran kirjan 4. Luvun pohjalta. Oli mielenkiintoista lukea tausta Esra 4:1-3:lle 2 Kun. 17:24-32 jakeista. Todellisuudessa nuo vastustajat palvelivat Jumalaa puolisydämisesti leijonien uhan pelossa ja samalla omia jumaliaan. Ihminen on valitettavasti yhtä taipuvainen samaan puolisydämisyyteen Jumalan suhteen. Kriisiaikoina kirkot täyttyvät, mutta tyhjenevät jälleen kriisin mentyä ohi. Hyvin salakavalasti ja huomaamatta alamme ratkoa ongelmiamme itse kysymättä neuvoa Herralta!

Atte mainitsi, miten kollega toisesta seurakunnasta oli todennut heidän tärkeimmäksi tavoitteekseen elinvoimaisen paikallisseurakunnan, jolla on jakaa arjen uskoa lähimmäisille eri tavoin. Toinen oli kokemuksesta huomannut, miten jo muutaman viikon paussi Raamatun lukemisessa, heikensi hänen suhdettaan Jumalaan. Pysytään Sanassa kiinni, silloin olemme turvassa myös kaikenlaisilta eksytyksiltä, oli Aten neuvo.

Loppuyhteenvetona Atte totesi, miten Esran ja Nehemian rohkeus ja kannustus sai aikaan sen, että Jerusalemin jälleen rakentaminen jatkui. Sen seurauksena vastustajat tajusivat, että juutalaisilla on Jumala, joka auttaa heitä. Hän rohkaisi meitäkin olemaan pelkäämättä vastustusta kohdatessamme. Sen vahvistamiseksi lauloimme Jesajan 43:1-5 sanoihin sävelletyn laulun Älä pelkää.

Saarnassaan Atte kertoi, kuinka eräässä yhteydessä häneltä oli kysytty, puhutaanko adventtikirkossa mitään Hengellä täyttymisestä. Se oli havahduttanut Aten pohtimaan asiaa ja nyt puhumaan meille siitä. Me saamme Pyhän Hengen uskoon tullessamme ja siitä vahvistuksen kasteessa. Hengellä täyttyminen tapahtuu joka päivä, kun valitsemme Jeesuksen tietäessämme, ettemme itse riitä emmekä voi tehdä mitään ilman Häntä (Joh. 15:5). Hengellä täyttyä voi, kun mikä tahansa armolahja toimii. Kaiken vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo (1 Kor. 12:11). Jumala antaa kenelle tahtoo, millä tavalla tahtoo, missä tilanteessa ja miten. Ihmeitä tapahtuu joka päivä.

Atte kertoi vielä, miten erottaa oikea ja väärä herätys. Ensinnäkin voimme erottaa ne älyllisesti Sanan perusteella. Toiseksi kokemuksen perusteella: ottamalla niin läheinen suhde Jumalaan, että kuulemme Hänen varoituksensa. Jeesus sanoi: Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt. 22:29, 1992). Jumalan voimaa saat pyytäessäsi: ’Tee minussa, mitä en itse voi tehdä’. Hengen hedelmä on Jumalan voima. Jumala haluaa meidän kokevan voimaansa joka päivä. Rakkaus, ilo ja rauha kuvaavat suhdettamme Jumalaan. Kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ovat lähimmäisiämme virvoittavaa hedelmää. Uskollisuus, lempeys, itsehillintä ilmentää uskovan omaa uudistumista kristillisessä vaelluksessa. Kristuksen kaltaiseksi tuleminen on koko elämän mittainen matka.

Hengen saaminen on kerta luontoinen ja kasteessa vahvistettu. Hengellä täyttyminen on jatkuvaa. Tarvitset Henkeä joka päivä! Elätkö kokemuksessa, jonka sait viikko, kuukausi tai 20 vuotta sitten, kysyi Atte. Meidän on aiheellista rukoilla Daavidin tavoin: Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle, uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä (Ps. 51:10-12, 1933/38). Parannuksenteko on kaiken ilon alku. Herra Henki meitä siihen jatkuvasti kehottakoon. (PP)

Tänään saimme kuulla suruviestin, sillä emerituspastorimme Simo V oli päässyt vanhurskasten lepoon torstai-iltana 17.10. Mikä valtava lohtu meillä onkaan jälleennäkemisen toivosta! Autuaita ovat ne, jotka nukkuvat kuolonuneen uskossa Vapahtajaansa! Vietimme hiljaisen hetken Simon muistoksi.

Koko jumalanpalveluksen teemana oli Jumalan kutsu, joka tuli ilmi niin lauluissa kuin saarnassakin. Tutkimme aihetta Raamatusta Ari M:n johdolla. Alkuun Ari totesi, miten hyvin Simo oli eläessään Jumalan kutsua seurannut ja siihen toisiakin kutsunut., viimeksi Aurlahden rannalla lenkeillään ihmisiä kohdatessaan. Ei ollut aikaa eikä paikkaa, jossa Simo ei olisi hyvää sanomaa Jeesuksesta välittänyt. Siitä saimme usein kuulla häneltä aina uusia kokemuksia.

Ari esitti meille useita hyviä ja henkilökohtaisia kysymyksiä: oletko saanut Jumalalta kutsun johonkin tehtävään? Oletko kokenut Jumalan valmistavan sinua tehtävääsi ennen kuin siitä itsekään tiesit? Oletko rukoillut Jumalan johdatusta ja apua tehtävääsi? Mistä voi erottaa, onko esitetty kutsu Jumalalta vai ihmiseltä? Sen voi saada selville vain kokemuksen kautta ottamalla sen vastaan, totesi Ari.

Sanan perusteella erotimme toisistaan Jumalan kutsun pelastukseen Jeesuksessa (Ef. 1:4, 5) ja Jumalan kutsun (valinnan) johonkin tehtävään kuten Hän teki esim. Esran, Nehemian ja Mooseksen kohdalla. Kuinkahan moni meistä onkaan Mooseksen tavoin kutsun saatuaan estellyt sanoen: Pyydä joku toinen (2 Moos. 4:10).

Ensimmäinen kutsu kuuluu kaikille ihmisille. Toinen kutsu tapahtuu Jumalan valinnan mukaan eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä ihmisen omien kykyjen kanssa. Jumala itse varustaa tehtävään sen antaessaan. Jumala valitsi myös pakanallisia kuninkaita täyttämään tahtoaan oman suunnitelmansa toteuttamiseen, mikä käy ilmi esim. Esra 7:27, 28.

Ennen saarnaa saimme kuulla poikkeavan lastenkertomuksen Aulin laulamana ja kuvien välityksellä. Pieni tytöntylleröinen oli saanut hengellisen sanoituksen.

Saarnansa Auli oli toteuttanut myös monien kuvien avulla. Hän aloitti samasta aiheesta kysymällä yhdellä sanalla joiltakin, mitä tuo sana yhdellä sanalla sanottuna tuo mieleen. Nuo sanat olivat: kutsu, kutsutut, kutsunta, kutsukirje, tule ja seuraa. Näihin Auli oli etsinyt Raamatusta kaikki tekstit, joissa niistä puhuttiin (ei kutsunta sanaa), mikä toi laajemmin esille sanan merkitystä eri yhteyksissään. Jumalan kutsu koskee kaikkia ihmisiä, kaikkialla ja kaikkina aikoina. Valitettavasti monet hylkäävät Jumalan kutsun

Jumala kutsuu ja puhuttelee ihmisiä monin tavoin. Hän osoittaa pelastavaa rakkauttaan mm. antamalla ajallisia siunauksia ja lahjoja, johdattamalla ja varjelemalla sekä Sanansa kautta. Myös vastoinkäymiset, ahdistukset ja kuoleman läheisyys ovat Jumalan antamia kutsuja herätellä syntistä etsimään turvaa Jumalasta.

Jumala käyttää kutsuessaan Pyhää Henkeään, Jeesuksen ristinevankeliumia, Sanaansa, lähimmäisiä ja seurakunnan palvelutyötä. Jumala etsii ihmistä myös antamalla yhteiskuntien ajautua sekasortoon ja sotiin ihmisen itsekkyyden ja synnin seurauksena, antamalla luomakunnan järkkyä ja kuoleman edessä. Kuinka Jumala kutsuu sinua tällä hetkellä? Mitä vastaat Hänelle?

Saarnan lopussa lauloimme puhuttelevan herätys- ja kutsulaulun, jonka kertosäe kuuluu näin:

Kutsun viimeisen nyt ehkä kuulet,
pelastuksen hetki sulla ois.
Huomenna on vielä aikaa, luulet,
vaan tänään voi jo Jeesus mennä pois.

Ilm. 3:20: Katso, Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin Minä käyn sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän Minun kanssani . (PP)

Luonto oli mitä kauneimmassa ruska-asussaan tänään kokoontuessamme Jumalaa ylistämään ja kiittämään Hänen siunauksistaan ja johdatuksestaan. Hän itse siunasi läsnäolollaan koskettamalla sydämiämme monin tavoin. Yhteen ääneen ylistäminen sanoin ja lauluin oli voimallista ja siunaavaa! Kiitos seurakunnalle ja esilaulajille!

Minna kertoi koskettavasti elämänsä tarinan ja uudistumisensa uskossa ja rakkaudessa Jumalaan, joka todella näkyy hänen kasvojensa valoisuudesta ja koko olemuksestaan! Ajoituksen Jumala oli ajoittanut Minnan todistamisen päivälleen hänen 23-vuotis kastepäiväänsä! Se olisi vielä puoli vuotta sitten ollut täysi mahdottomuus! Lopuksi Sakari kiitti Jumalaa Minnasta, joka vaikeidenkin vaiheiden kautta on löytänyt ilon ja rauhan Jumalassa sekä rukoili Minnan elämään ja läheisille siunausta.

Raamattua tutkimme Juhanin johdolla aiheenamme Nehemian kirjan 1. ja 2. luku. Meitä puhutteli Nehemian syvä suru kuultuaan Jerusalemin tilanteesta. Neljän kuukauden rukousten ja paastoamisen aikana hänelle kypsyi ajatus lähteä itse jälleen rakennustöihin ja laittamaan asiat kohdilleen. Rukoillessaan hän vetosi Jumalan uskollisuuteen ja lupauksiin pitää liittonsa, jonka Hän oli solminut kansansa kanssa. Nehemian rukous on oikea malli voimallisesta rukouksesta!

Nehemian rukoukseen saada armo sen miehen edessä, vastattiin ja hän sai kuninkaalta kaiken pyytämänsä, koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällänsä. Hän oli nimittäin kuninkaan juomanlaskija, joka oli hyvin arvostettu asema. Nehemian saavuttua Jerusalemiin, hän ei puhunut kenellekään johtomiehistä mitään siitä, mitä Jumala oli pannut hänen sydämelleen ja määrännyt tehtäväksi, vaan meni muutaman miehen kanssa yöllä tarkastelemaan Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja. Näin Nehemia sai valmiin suunnitelman esitettyään rohkaistua kansan johtomiehiä aloittamaan rakentaminen kaikesta ulkopuolelta tulleesta vastustuksesta huolimatta. Hän oli todella uskon ja rukouksen, rohkeuden, viisaan harkinnan ja toiminnan mies!

Lähetystuokiossa Auli ja Leila kertoivat viime sapattina aloitetun Nollastasataan lauantaikerhosta, joka oli menestys heti alkuunsa. He rohkaisivat koko seurakuntaa tulemaan mukaan ja osallistumaan jatkossa näihin liikuntaleikki- ja pelikerhoihin, joihin olemme kutsuneet kyläläiset mukaan. Meillä on nyt muurit rakennettuna (monitoimisali) ja voimme aloittaa kunnolla lähimmäistemme palvelemisen eri tavoin ja kanssa käymisen ympäröivän yhteisön kanssa. Nehemian tavoin Leilalla on hyvä suunnitelma valmiina ja tavoitteena on rohkaistua mukaan toimintaan hyvässä yhteishengessä ja yhteen hiileen puhaltamalla. Siihen tarvitaan jokaista seurakuntalaista joko läsnä ollen tai puolesta rukoillen!

Saarnaosio muodostui interaktiiviseksi ja erityisen herkäksi ja koskettavaksi johtuen pastorimme Sakarin kuluneesta viikosta kriittisessä tilassa olevan isänsä vierellä. Hymyillen Simo oli kuitenkin vielä lähettänyt meille terveisensä kuten mekin hänelle. Sakari antoi meille mahdollisuuden kertoa omia muistojamme joko edesmenneistä tai vielä elossa olevista vanhemmistaan. Tähän mahdollisuuteen moni tarttuikin mikrofonin kiertäessä salissa. Hyvin monella seurakuntalaisella on ikääntyneet vanhemmat, joista on huoli ja lähdön läheisyys aiheuttaa surua. Monien muistot ja tämän hetken kokemukset herkistivät mielemme ja kostuttivat silmämme. Herran kädessä on päiviemme määrä niin myös lähtömme hetki. Tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa jokaisen kohdalla. (PP)