Musiikin juhlaa pitkästä aikaa

Sykkivän Sydämen-seurakunnassa oli tänään 2.10.2021 iloa. Koronarajoitusten helpotettua tilaisuuteen saapui väkeä, niin, että lisätuoleja tarvittiin. Tänään saimme myös iloita siitä, että olimme saaneet vieraaksemme Sointu ja Kalle Venäläisen ja Stevanovicin perheen. He esittivät meille musiikkia ja vastasivat myös raamattutunnin ja saarnan pidosta.

Tilaisuuden kuitenkin aloitti Pirjo Helminen, joka toivotti väen tervetulleeksi ja ohjelma eteni sitten vieraiden voimin.

Raamattutunnin piti Pavle, jonka kanssa pohdimme vapaata tahtoa ja rakkautta. Opimme, että Jumala antoi kaikille luoduilleen olennoille, myös enkeleille, vapaan tahdon valita. Tätä vapautta mekin saamme käyttää. Jumala kutsuu kuitenkin seuraamaan häntä ja kun niin teemme saamme elämämme siunauksia. Jumala pyytää meiltä myös kuuliaisuutta. Kuuliaisuus ei kuitenkaan yksin riitä, tarvitaan myös rakkaus ja sitä Jumala osoittaa meille.

Musiikkia kuulimme laidasta laitaan, oli sooloa ja duettoa ja taipuipa hengellinen laulu myös räpin muotoon. Soitannasta välittyi ilo ja taivaallisen Isämme hyvyys.

Saarnan saimme kuulla Sointu Venäläiseltä. Puheen voit kuunnella tästä alapuolelta.

Loppusoiton jälkeen oli mukava kokoontua yhteiselle aterialle pitkän tauon jälkeen. (PH)

”Minä lähetän teidät”

Sykkivän Sydämen-seurakunnassa oli tänään taas iloinen tunnelma. Saimme iloita Herramme hyvyydestä todistuksissa ja meillä oli myös muutama uusi vieras meitä kuuntelemassa. Kotikutoiset vastasivat tänään musiikista ja hekin olivat saaneet lisävahvistusta kahdesta opettajasta, jotka soittaen ja laulaen antoivat oman kivan panoksensa tilaisuuteemme. Jumalanpalveluksen johti Leila Sormunen.

Pertti Sormusen johdatteleman raamattutunnin aiheena oli Lepo, ihmissuhteet ja eheytyminen. Aihe kirvoitti kovasti keskustelua. Katselimme asiaa 1.Mooseksen kirjasta löytyvän Joosefin kertomuksen kautta. Joosef joutui omien veljiensä taholta kohtaamaan väkivaltaa. Kuitenkin hän oli valmis antamaan anteeksi. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että luovutamme kostomme ja kaunamme Jeesukselle. Me kaikki olemme tehneet syntiä ja kuitenkin saamme luottaa täydelliseen anteeksiantoon Jeesuksen puolelta.

Tänään saimme myös toivottaa Jukan seurakuntaamme. Hän on ystävänsä Kaarlon kanssa tutkinut paljon raamattua ja sapatin merkityskin on selvinnyt. Jukka halusi sitten seurata Herraansa. Seurakunta iloitsee Jukasta ja hänen perheestään ja haluaa sulkea koko perheen esirukouksiin.  

Saarnan meille piti tänään Adventtikirkon johtaja, pastori Aimo Helminen. Aimon puheen voit kuunnella tästä alapuolelta.

Jumalanpalveluksen jälkeen juhlistimme Jukan seurakuntaan tuloa kakkukesteillä. (PH)

Saastuneet puhdistuvat

Sykkivän Sydämen-seurakunnan kesäinen jumalanpalvelus sujui tänään 17.7. 2021 jälleen nyyttäriperiaatteella. Tuohon tilaisuuteen on jokaisella mahdollisuus tuoda jokin nyytti, laulun, runon, puheen tai todistuksen muodossa. Tilaisuutemme johti Ari Helminen. Ja Jumala siunasi tilaisuutemme. Saimme kuulla ensiksi todistuksia ja Boris Källmanin esittämän laulun Herrani pyysin luokseni.

Tänään saimme pitää vieraanamme Dagmar Dornia, Adventtikirkon naistyön johtajaa, joka kertoi ensiksi meille Saksassa sattuneista tulvista. Hän kertoi kristitystä perheestä, joka rukoili, kun vettä alkoi vyöryä ja tulva pysähtyi juuri heidän talonsa eteen. -Jumala suojelee meitä. Meidän tarvitsee vain luottaa häneen, sanoi Dagmar.

Ari haastatteli myös vastikään seurakuntaamme liittynyttä herrasmiestä, Jukkaa, jolle sapatti oli raamattupiirin kautta kirkastunut. Sitten oli vielä vuorossa Juhanin laulua. Hän säesti itseään ukulelella.

Dagmar piti meille tänään puheen. Häntä tulkkasi hänen hyvä ystävänsä Maarit.

Dagmar, joka on alkuperäiseltä ammatiltaan kätilö, oli ollut työssä sairaalassa maaseudulla. Kehitysmaissa naiset kärsivät synnytyksen jälkeen fistuloista. He joutuvat naimisiin nuorina, terveyden hoito on usein kaukana eikä ole ketään synnytyksessä auttamassa. Usein lapsi kuolee.  Sivuvaikutuksena tytöt saavat fistulan, kuolion, jonka vuoksi tytöt vuotavat virtsaa. Tyttö vuotaa ja haisee ja sen seurauksena kukaan ei halua olla tytön kanssa. He joutuvat aviomiehensä hylkäämiksi ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Puheen tässä vaiheessa esitetyllä videolla naiset kertoivat vaikeuksistaan. Toivoa kuitenkin on. Heitä varten on perustettu sairaala, jossa heitä leikataan ja tilanne korjaantuu.

Raamattu kertoo myös naisesta, joka oli ulkopuolinen. Luukkaan evankeliumin luvussa 12 kerrotaan naisesta, jota oli 12 vuotta vaivannut verenvuototauti. Tuollainen vuoto aiheuttaa huimausta ja anemiaa. Tuohon aikaan nainen oli myös vuotaessaan saastunut. Kukaan ei söisi ruokaa, jota hän keitti, kukaan ei istuisi hänen istuimelleen eikä hän voisi mennä synagoogaan.

Nainen oli kuitenkin kuullut Jeesuksen ihmetöistä. Mutta miten hän pääsisi Jeesuksen luo, jota ympäröi joukko ihmisiä. Nainen ei myöskään halunnut tehdä itsestään numeroa. Nainen halusi koskea Jeesuksen viitan tupsuun, koska se oli tarpeen. Jeesus ohitti naisen ja nainen koski Jeesuksen viitan helmaan. Hän tunsi heti muutoksen. Vuotaminen loppui. Hän kuuli hellän äänen sanovan: ”Kuka koski minuun? ” Jeesus huomasi naisen itkun ja otti polttomerkin pois. Nainen ei saastuta enää.

Nainen pani uskonsa Jeesukseen kun muut vain katselivat. Naisesta tuli Jeesuksen todistaja.

Videolla parantuneet naiset saivat uudet vaatteet. Me saamme vanhurskauden viitan yllemme. Yksinäisyys, tyhjyys, särkyneet suhteet, luopuminen maailmaan, läheisen menetys, häpea, tuo ne kaikki Jeesukselle.  Älä usko vain päässäsi, anna sydämesi hänelle. –Toivon meille kaikille parantavaa kosketusta.

Raamattutunnin piti meille Juhani. Aiheenamme oli Levottomuuden juuret. Opimme, että itsekkyys, kunnianhimo ja tekopyhyys, ovat kaikki asioita, joiden kanssa kamppailemme. Apu niihin tulee Herralta. (PH)

Kopun Juhannus

Perjantaina 25.6.2021 Sykkivän Sydämen-seurakunnalla oli ilo, koronarajoitusten hellitettyä, kokoontua yhteen viettämään juhannusta. Lähiseurakuntiemme nuoret ottivat illalla Kopun rantaa haltuun ja mukavaa oli vanhemmalle väellekin kokon katselu.

Lauantaina 26.6. nuorilla oli jälleen omaa ohjelmaa ja Sykkivän Sydämen-seurakunta piti jumalanpalveluksen Kopussa. Olikin juhlan tuntua, kun taas sai kokoontua pitkän koronatalven jälkeen.

Raamattutunnin meille piti Pertti Sormunen ja puheesta vastasi vierailulla ollut pastori Joel Saarinen. Jumala sai koskettaa meitä. Joelin puheen voit kuunnella tästä alapuolelta. (PH)

Elämän jano

Lauantaina 29.5. 2021 Sykkivän Sydämen-seurakunnassa helisivät lasten äänet, kun olimme saaneet vierailulle seurakuntaamme koko Lempisen perheen Tampereelta. Jumalan rakkaus ja ilo leimasivatkin koko tilaisuutta.

Raamattutunnin ja saarnan meille piti Kai Lempinen. Raamattutunnilla pohdimme aihetta Liiton merkki. Opimme, että on hyvä, että meillä on lepopäivä.  Siksi Jumala antoi meille sapatin. Silloin saamme viettää yhteistä aikaa Herramme kanssa. Opimme myös, että ihminen, joka muistaa pitää sapatin on lupaava, rikas ja merkityksellinen tulevaisuus yhdessä sapatin Herran kanssa. Kun Jumalan kansa muistaa Luojansa, se muistaa samalla Jumalan armolliset pelastusteot.

Koska lapsia oli jumalanpalveluksessa paikalla, heille oli varattu lastenkertomus. Sen piti Pirjo Helminen. Hän kertoi aasin ja hevosen ystävystymisestä. Siitä saimme hyvää oppia myös meidän ihmisten välille.

Hanna Lempinen kertoi perheensä seikkailusta Venezuelassa, jossa tyttöjen vahtivuorolla, he näkivät merirosvoja. Heitä pelotti, jos vaikka rosvot tulevat heidän laivaansa, joten he rukoilivat. Ja niin tuo rosvojen vene sitten kääntyi. Kuulimme myös äidin ja tytär Aadan laulavan meille. Vaikka Aada unohti jännitykseltään laulun sanat, ei se haitannut. Aplodit olivat silti paikallaan esityksen jälkeen.  

Saarnan aiheekseen Kai oli valinnut Johanneksen evankeliumista löytyvän kertomuksen samarialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta kaivolla. Jeesuksen oli jano ja hän pysähtyi kaivolle pyytämään samarialaiselta naiselta vettä. Naiselle Jeesus sanoi: ”Mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

”Meilläkin on kaipuu elämän veden lähteelle,” sanoi Kai. Meillä on elämän jano. Nautintoaineet, mese, urheilu, ne eivät voi täyttää meidän kaipuutamme. Tarkoituksemme ei ole etsiä mukavuutta ja onnea, vaan olla lähde, joka virkistää. Kai kertoi tulleensa isäksi kuusi vuotta sitten ja yllättyneensä sitä tunteiden skaalaa, joka tapahtumaan liittyi. Lapsi opettaa sinua. Rakkauteen liittyy kipua. Lähteenä olo ei ole helppoa. Siksi kannattaa rukoilla sen puolesta. ”Toivon, että tässä maassa olisi enemmän niitä lähteitä,” päätti Kai. (PH)