Mitä on pyhitys

IMG_2455 (2)

Musiikkiryhmä Kotikutoiset toivotti soitannollaan tervetulleeksi jumalanpalvelukseemme 18.1. Leilan toivomuksena oli, että laulun muodossa oleva Jumalan Sana siunaisi meitä. Hän iloitsi myös siitä, että säestys oli monipuolista, jotta voimme yhtyä Ps. 33: 2, 3 mukaiseen kiitokseen.

IMG_2458 (2)

Maarit johdatti meitä yhteiseen rukoushetkeen, jonka jälkeen Leila haastatteli Ninaa. Hän kertoi, ettei hän ole saanut uskonnollista kasvatusta. Raamattu on pikemminkin ollut kielletty kirja. Ninalla itsellään on kuitenkin ollut kaipuu Jumalan puoleen ja hän kokee Jumalan johdattaneen hänen tietämättään hänet juuri Nummelaan ja tähän seurakuntaan. Kouluvaihtoehtoja miettiessään, he olivat tutustuneet myös Kopun kouluun, jonne lapsi halusi oppilaaksi. Sitä myötä Ninalle heräsi myös ajatus vastata lopultakin Jumalan kutsuun ja alkaa etsimään Häntä Raamatun avulla. Myös heidän lapsensa ovat nähneet, mitä hyvää Jumala on tuonut heidän perheeseensä. Lopuksi Nina luki häntä lohduttaneen tekstin Ps. 62:2, 3.

IMG_2461

Auli kertoi, miten hän oli saanut viikolla lyhyen sairauskohtauksen kautta muistutuksen siitä, ettei elämä ole itsestään selvyys. Apt. 17:12 mukaan: ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme”. Aulin rukous on, että Jumala saisi käyttää häntä miten ja missä tahtoo. Hän muistutti myös siitä, kuinka meidän tulee ja on hyvä aina rukoilla.

IMG_2466

Mikko kertoi, miten monien ihmeiden ja rukousvastausten kautta Jumala on lahjoittanut heille pienen pojan. Vauva syntyi keskosena ja on ihme, että hän selvisi yksin äidinmaidolla alusta lähtien! Mikko uskoo, että Jumalalla on varattuna pojalle oma tehtävänsä. Mikko muistutti meitä Jumalan äärettömästä rakkaudesta, joka ”ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi Hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kauttaan” (Room. 8:32). ”Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä (Ps. 34:9), kehotti Mikko oman kokemuksensa pohjalta.

IMG_2467

Raamatuntutkistelussa Pertti johdatteli meitä Danilenin kirjan 2. Luvun tapahtumiin. Kannattaa lukea koko luku, sillä se kertoo maailmanhistorian tapahtumat pääpiirteittäin aina meidän aikaamme asti. Kyseessä on apokalyptinen profetia, joka toteutuu ihmisen tahdosta tai valinnoista riippumatta. Jumala ei ole jättänyt meitä epätietoisuuteen suunnitelmistaan! Hän on rakkaus ja Hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat hyvät!

IMG_2474

Saarnassaan Mika Forsman käsitteli aihetta Mitä on Pyhitys? Kysymykseen, miten tullaan kristityksi, Jeesus vastasi näin:” Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” Joh.3:3. Yhtä tärkeä on kuitenkin kysymys, miten pysytään kristittyinä. Sanoma pyhityksestä vastaa siihen ja osoittaa, että uudestisyntymistä seuraa kasvamisen armo. Molemmat ovat suuri lahja.

Apua elämänhallintaan ja elämänkypsyyteen tarjoavat yhä lisääntyvät psykologiset ja teoreettiset terapia ohjelmat, jotka usein perustavat käsityksensä ihmisestä darwinilaisiin kehitysoppeihin. Ne ilmentävät ihmisten pahenevaa identiteettikriisiä, mutta tulokset eivät aina vakuuta. Sitä voimakkaampana pysyy terveen ihmisen etsintä.

On hämmästyttävää, että jopa kristityiltä jää monesti huomaamatta Jumalan tarjous uudistaa ja eheyttää ihminen. Evankeliumin sanoma pyhityksestä on muuttunut vaietuksi totuudeksi, ja monet kristityt ovat unohtaneet, keitä he ovat ja minkä aarteen omistavat. Tällaisia ”pyhät” kuitenkin ovat; he ovat eheytyneitä suhteessaan Jumalaan, ja siksi heidän suhteensa heihin itseensä ja toisiin ihmisiin on eheytynyt. He ovat ikään kuin ikkunoita, joista näkyy pilkahdus pyhästä Jumalasta. Heidän kauttaan Jumalan nimi tulee pyhitetyksi ihmisten keskuudessa.

Mitä pyhälle kansalle on tapahtunut?

Jumalan kansan kautta pitää Jumalan ylhäisen nimen tulla pyhitetyksi. vain silloin, jos kansa elää Jumalan kunniaksi, se voi olla maailman valona. Niin kuin majakka luo valoa pelastaakseen ja turvatakseen elämää, niin on seurakunta asetettu tälle maailmalle suunnannäyttäjäksi, jotta ihmiset löytäisivät tien pelastukseen. Mutta kuinka usein pyhästä kansasta onkaan tullut tämän maailman kansaa, joka on unohtanut Jeesuksen yhteydessä elämisen armon! Jos kristityn käytös ei eroa ei-kristityn käytöksestä, hän on kuin kuivunut kaivo.

Uudesta Testamentista näemme kristityn käytöksen normit, esimerkiksi:” Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää.” 1. Kor. 4: 12-13. Jos kristityt eivät käyttäydy paremmin kuin muut, he ovat hengellisesti sairaita. Sillä kristityt ovat ihmisiä, joissa Jeesus asuu, eikä sitä voi sivuuttaa. Kristityt kuuluvat Jumalalle, ovat omistautuneet Hänelle; siksi Raamattu nimittää heitä pyhiksi. Raamattu tarkoittaa pyhillä sellaisia ihmisiä, jotka ovat päässeet uuteen suhteeseen Jumalan kanssa; suhteeseen, jonka Jumala itse on luonut, ilman ihmisen myötävaikutusta. Millä tavoin? Pyhä Jumala valitsi ja pyhitti omaisuudekseen kansan. Jumalan historia Israelin ja uusitestamentillisen seurakunnan kanssa asettuu tämän Hänen sanansa alle:” Olkaa pyhät, sillä Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (3. Moos.19: 2.) Tästä jumalasuhteesta nousi pyhien menettely ihmissuhteissa, esim. suhteessa vanhempiin ja sisaruksiin:” rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19: 18-19)

Pyhää on kaikki, mikä kuuluu Jumalalle ja mitä käytetään ja muovataan Häntä varten. Siihen perustuvat uusitestamentilliset pyhityskehotukset. Sillä, kirjoittaa Pietari:” Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan Hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa” (1. Piet. 2: 9). Se oli yksinomaan Jumalan työtä. Siksi kristittyjä ei kehoteta: ponnistelkaa pyhittymisenne tähden, jotta tulisitte pyhiksi! Vaan: koska olette tulleet pyhiksi sulasta armosta, pyrkikää pyhitykseen! ”Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette…” Fil. 2: 12-). Siis: eläkää asemanne mukaisesti! Tuollaiset pyhät näyttävät käytännössä tietä Jumalan rakkauteen, totuuteen ja lempeyteen.

Jumalan Henki uudistaa ja muovaa

Jumalan hyvä tahto haluaa muuttaa Hänen lapsiaan Jeesuksen esikuvan mukaan: ”Jumalan tahto on, että te pyhitytte” (1. Tess. 4: 3). ”Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” (1. Tess. 4: 7-8) ”Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät…” (2. Tess. 2: 13).

Unohdettu armo

Monet ovat unohtaneet, mihin kristityt ovat kääntyneet! Kääntymys on paljon enemmän kuin päätös. Se on palaamista Jumalan puoleen, poistumista Saatanan valtakunnasta ja astumista Jumalan valtakuntaan. Kääntymys on herruuden vaihtamista, tie Paholaisen ja minän herruudesta Jeesuksen herruuteen. ”Uskonpuhdistaja Calvin kirjoitti psalminselityksessään vuonna 1557, että hänet on ”äkillisen kääntymyksen kautta pakotettu oppivaisuuteen”. Hän kuvaili kääntymystään opin aloittamiseksi Kristuksen koulussa. Juuri sitä Pietari tarkoitti kirjoittaessaan niistä, jotka Jumala on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina” (1. Piet. 1: 2). Dietrich Bonhoeffer kommentoi: ”Vain uskova on kuuliainen, ja vain kuuliainen uskoo. On suuri vahinko raamatulliselle uskolle, jos jätämme ensimmäisen lauseen vaille toista”.

Pyhitys ja seuraaminen

Jeesuksen puheessa esiintyy harvoin käsite pyhitys (ks. Joh. 17); Hän käyttää sen asemasta sanaa seuraaminen ja siten auttaa yltäkylläiseen ja mielekkääseen elämään. Tässä Jeesuksen seuraamisen koulussa meistä tulee sellaisia, että selviämme ajasta ja ikuisuudesta. Jos joku sanoo: ”Jospa vain tietäisin, mitä minun pitäisi tehdä!”, kääntyköön Jeesuksen puoleen ja kysyköön raamatun kautta Hänen tahtoaan ja tietään, sillä apu ja eheytyminen keskittyy ja kulminoituu Jeesukseen. Lukemattomat ovat saaneet kokea tosiksi nämä Jeesuksen sanat: ” Se, joka seuraa Minua, ei kulje pimeässä” (Joh. 8: 12).

Entä miltä Hänen apunsa näyttää ja kuinka voimme sen saada? Kysymykseen vastaa Jeesus: ”Jos joku tahtoo kulkea Minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen Minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9: 22-24). Dietrich Boenhoffer kirjassaan Nachfolge (Seuraaminen): ” Halpa armo on armoa vailla seuraamista, armoa vailla ristiä.” valitettavasti hänen evankelis-profeetallinen vetoomuksensa on sivuutettu liian nopeasti.

Tämä onkin kaiken seuraamisen ydin: osallisuus Jeesuksesta ja Hänen tiestään, osallisuus autuudesta ja kärsimyksestä, rististä ja kruunusta. Joka kulkee Jeesuksen seurassa, on osallinen ”ahdingosta ja valtakunnasta” (Ilm.1: 19). Jeesuksen ”Seuraaminen” on tie jota kuljetaan Jeesuksen yhteydessä ja siitä kehkeytyy ykseys, joka kestää kaikki elämän myrskyt ja sen vaikutuksesta Kristus saa muodon meissä (Gal. 4:19). Kääntymyksemme myötä ovat kaikki omistusoikeudet itsemme suhteen siirtyneet ikiajoiksi Jeesukselle Kristukselle. Vanhan Testamentin aikaan ylipappi kantoi otsakoristetta, jossa oli omistajuutta osoittavat sanat: ”Herralle pyhitetty!   (2. Moos. 28: 36).

Pyhityksen tavoite

Jumalan Pyhä Henki on ottanut tehtäväkseen muovata meitä ja muuttaa meidät läpikotaisin. Jos otamme Pyhän Hengen työn omiin käsiimme, meistä ei tule pyhempiä, vaan ennemminkin tekopyhempiä. Kaiken pyhityksen tavoite on Jumalan kunnia eikä loistelias ihminen. Pyhittyminen merkitsee siis, ”että todellinen ihminen vapautuu itsestään todellisen Jumalan yhteyteen. ”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi”, Jeesus opetti meitä rukoilemaan. Juuri se tekee selväksi, että koko elämämme ja toimintamme tulee palvella Jumalan kunniaa, ei meitä itseämme ja itsemme kehittämistä. Ei meitä luotu ja lunastettu omaan itsenäisyyteemme, vaan ottamaan paikkamme Jumalassa. Juuri siinä ihminen voi kokea Jumalan rauhaa, joka ”ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4: 7).

Pyhitys nousee vanhurskauttamisesta

Vanhurskauttaminen ja pyhittyminen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Jos tämä kokonaisuus hajoaa ja toista lyödään laimin toisen kustannuksella, koituu vakavaa vahinkoa. Pyhittyminen elää samasta armosta kuin vanhurskauttaminenkin, ja molemmat otetaan uskossa vastaan, niin ”Kristus meidän puolestamme” kuin myös ”Kristus meissä”. Paavali kirjoittaa Room. 8: 1: ” Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa”. Kaikki on sen varassa, ettemme saa vanhurskautta vain Kristuksen kautta tai Kristuksen tähden, vaan Kristuksessa. Siinä tunkeutuvat meihin Hänen kirkkautensa säteet ja muovaavat meidät uudelleen, vastaanotetun armon pohjalta.

Luja perusta kaikelle pyhitykselle on sovitus

Jumala on antanut meille Kristuksen ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1: 30). Uudestisyntyminen ja pyhitys kuuluvat yhteen aivan samoin kuin ihmisen syntyminen ja hänen varttumisensa. Ei ole kasvua ilman sitä edeltävää syntymää; ja jos syntymää ei seuraa kasvu, on kyseessä kauhea, hivuttava tauti. Pyhitys merkitsee siis kasvamista uskossa.

Sovitus Jeesuksen kautta on jo loppuun suoritettu, täysin ja täydellisesti! Siinä rauha lepää, sillä ”meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa” (Room.5:1). ”Ajatelkaa tekin samoin. itsestänne: te olitte kuolleet pois synneistänne ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 6:11). ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1: 27).  – – (PP, saarna lyhennettynä)

Jeesus – Hänessä on kaikki

IMG_2428 (2)

IMG_2435

Jumalanpalveluksemme oli tänään Aulin johdolla yhteisöllinen ja interaktiivinen. Mikrofoni kiersi ahkeraan salissa rukousten, Raamatun tekstien lukemisen ajan sekä menneitä muistellessa.

Raamatun tutkistelu toi meidät ihan nykyaikaan, vaikka esikuvinamme johtajista olivatkin Esra ja Nehemia yli 2400 vuoden takaisesta Jerusalemista. Alussa Auli esitti itsetutkistelukysymyksen, onko Jumala muuttanut tai miten Raamattu on muuttanut sinua? Siihen ehkä läheinen ihminen pystyy parhaiten vastaamaan. Entä, kuka on johtaja? Millainen on hyvä/huono johtaja? Vastauksina tuli mm.: Jokainen on omilla valinnoillaan oman elämänsä johtaja. Hyvä johtaja on nöyrä ja jämäkkä. Hänellä on suunta ja päämäärä. Huono johtaja on harhaanjohtaja. Jeesus antoi hyvän esikuvan palvelevasta, nöyrästä johtajasta esim. pestessään opetuslastensa jalat, mikä oli palvelijan tehtävä.

Esra ja Nehemia olivat hyviä esikuvia johtajuudesta, sillä he eivät etsineet omaa kunniaansa vaan Jumalan kunniaa ja kansan parasta. Tämä sama mielenlaatu oli myös Jeesuksella. Miten on minun/sinun laitasi, kysyi Auli, kenen kunniaa minä etsin?

Tulimme muistutetuiksi myös siitä, ettei mikään asia ole liian vähäpätöinen Jumalalle vietäväksi, Hänelle, joka tietää päämme hiuksetkin eikä mikään asia myöskään liian suuri Hänelle, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta.

Voimme jokainen myös vaikuttaa johtajiemme hyvinvointiin rohkaisemalla, tukemalla ja rukoilemalla heidän puolestaan. Nehemia itse itki, paastosi ja rukoili kansansa puolesta. Niin teki myös Vapahtajamme. Olkaamme heidän seuraajiaan!

Raamattutunnin jälkeen Auli ja Emilia lukivat seurakuntalaisten kirjoittamiin sydänlappusiin ajatuksensa yhdellä sanalla liittyen vuoteen 2019 ja 2020. Pääosin niissä oli kiitollisuus menneestä ja siunaus/johdatus/armo toiveena tulevaa vuotta ajatellen. Monella oli ollut myös surua, sairautta tai työhaasteita, joiden tilalle toivottiin tulevalta vuodelta iloa, rauhaa, toivoa, terveyttä tai lepoa. Kaikki nämä kiteytyi yhteen lappuseen: Jeesus – Hänessä on kaikki!

Muistelimme Aulin johdolla myös seurakuntamme 19-vuotista taivalta. Aluksi hän kysyi, miksi olet täällä tänään? Tässä muutama vastaus: ”Kaipaan seurakuntayhteyttä.” ”Sapatti tuntuisi tyhjältä ilman yhteistä jumalanpalvelusta.” ”Raamattu kehoittaa: älkää jättäkö omaa seurakuntakokoustanne.” Entä, mikä täällä on parasta? Rakkaus, avoin ja keskusteleva ilmapiiri, rakastavat ihmiset.

Jäsensihteerinä Aulilla oli tietoa jäsenmääristä vuosien varrelta. Aloitimme Vihdin Pirtillä Hannu Huhtalan johdolla, jolloin Sykkivään Sydämeen liittyi 37 jäsentä. Nyt jäsenmäärä on 74. Lapsemme ovat varttuneet aikuisiksi ja opiskelut oat vieneet heidät toisille paikkakunnille. Kokoontumistilamme ovat olleet hyvin vaihtelevat, kunnes saimme nykyiset tilamme, jotka otimme käyttöön toissa syksynä. Huoltajiakin on ollut, nykyiset mukaan lukien kahdeksan eri vanhinta/pastoria. Paljosta saamme olla kiitollisia, mutta haastetta riittää toiminnan kehittämiseksi tarpeita vastaavaksi. Vielä on myös saatava rakennustyön viimeistelyt loppuun suoritettua. Jumala meitä kaikessa ohjatkoon ja auttakoon!

IMG_2432

Niiles esitti meille hyvin tilanteeseen sopivan laulun, jonka kertosäe kuului näin:

Jumala on Isä koko maailman
Syliinsä Hän kaikki kokoaa.
Isä tuntee eilisen ja tulevan
Luotujaan Hän aina rakastaa.

Näillä ajatuksilla on hyvä aloittaa Uusi Armon Vuosi 2020 turvallisin mielin Isän kädestä kiinni pitäen. (PP)

Joulun ilosanoma

IMG_2379

Syksyisen harmaasta säästä huolimatta lauloimme tänään Vapahtajamme syntymän innoittamia joululauluja. Kotikutoiset säestivät meitä vahvistuksenaan Seppo rummuissa ja Niiles haitarinsa kanssa. Kristiina luki meille jouluevankeliumin Luukkaan mukaan.

Todistustuokiossa kuulimme Anteron terveisiä Teneriffalta, jossa hän oli kuullut papin hupaisan tokaisun koirasta, jota yritettiin hätistää pois kirkosta: Älkää sitä pois ajako. Se on ainoa siitä perheestä, joka tänne tulee!

Leena kertoi avustusmatkakuulumisia, kuinka eräällä paikkakunnalla ollut henkilö oli antanut elämänsä Jeesukselle ja toinen ilmoittautui Raamattuopiston kurssille. Taivaassa on ilo näistä kahdesta. Herra heitä siunatkoon!

Ari kertoi, kuinka tiistain raamattupiiriin oli tupsahtanut yllättäen kaksi amerikkalaista, Suomessa lähetystyössä olevaa nuorta tyttöä, tuoden myös joulukortin seurakunnallemme. Mikä tuon yhteydenoton jatko on, jää nähtäväksi.

IMG_2377

Raamattutunnin aiheena oli Huonojen valintojen käsitteleminen Nehemian 13. ja Esran kirjan 9. lukuihin perustuen. Pastorimme Sakari Vehkavuori johti keskustelua, joka tuli yllättävänkin lähelle meidän aikaamme, vaikka tutkimme hyvin vanhaa Israelin kansan historiaa (450-400 eKr.). Kyse oli kansan uskottomuudesta Jumalan nimenomaisia käskyjä kohtaan koskien sapatin pyhyyttä ja seka-avioliittoja. Vaarana oli Israelin kansan identiteetin ja uskonnon häviäminen. Lasten kasvatus oli äitien tehtävänä, joista monet puhuivat vain omaa kieltään (Neh. 13:23, 24). Näin he olivat siirtämässä lapsiinsa oman kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa. Sitä vastaan Esra ja Nehemia taistelivat opettamalla Jumalan lakia ja puuttumalla epäkohtiin sekä vaatimalla niiden korjaamista. Tässä he onnistuivatkin hyvin. Opimme tästä, että kansan johtajien ja papiston esimerkillä on suuri vaikutus kansaan, mikä on totta vielä nykyäänkin.

Keskustelua herätti, mikä on tänä aikana kristillinen näkemys avioliitosta. Mikä on sen tarkoitus? Toinen pohdinnassa ollut kysymys oli, miten me olemme vaarassa luopua uskostamme? Mikä uhkaa meidän identiteettiämme? Ihminen voi helposti ajautua vääriin valintoihin ja sopeutua niihin. Niiden seuraamukset itsessään voi kokea rankaisuna tai ihminen rankaisee itse itseään. Jumala on kuitenkin armollinen ja voi kääntää väärätkin valinnat voitoksi, jos käännymme Hänen puoleensa. Ulkoa ohjautuvat säännöt eivät kanna pitkälle vaan ainoastaan Jumalan armon muuttava voima ihmissydämessä, joka uudesti synnyttää uuteen elämään, jonka hedelmänä on usko ja kuuliaisuus.

IMG_2382

IMG_2384

Seurakuntatuokiossa Päivikki kertoi seurakunnan Sympatiakeräystuloksesta (4767,89€), joka ylitti yli 500 eurolla viimevuotisen tuloksen. Sitä hän piti ihmeenä, jonka vain Kaiken Hyvän Antaja ja Lähde sai aikaan vaikuttaen meissä itse kussakin tahtoa, tekemistä ja lahjoittamista. Kopun koulun tulos oli myös merkittävä (1415,50€)  koulunkoon (45 oppilasta) huomioon ottaen. Lopuksi kerääjät ja eri tapahtumien järjestäjät saivat kiitoksena Sympatiakalenterin.

Saarnassaan Sakari Vehkavuori käsitteli joulun ilosanomaa. Keskeisintä joulussa ei ole sen ajankohta vaan itse tapahtuma: se, että Jeesus syntyi tähän maailmaan meidän Vapahtajaksemme. Ilman Jeesusta ei olisi meitä, jotka uskomme Häneen. Jeesus toi mukanaan ilon ja vapautuksen synnistä. Jeesus merkitsee elämänmuutosta, jossa vallitsee sisäinen rauha ja anteeksiantamus.

Sakari eläytyi innostuneesti Jeesuksen syntymän aikaisiin tapahtumiin ja ihmisten kokemuksiin. Evankeliumi oli ilouutinen silloin ja se on sitä yhä tänäänkin, mutta miksi ihmiset eivät enää innostu tästä hyvästä uutisesta? Tämän innoittavan saarnan voit kuunnella kokonaisuudessaan media7.fi/Annankadun adventtiseurakunta, jossa Sakari puhui sen 14.12.

Siunattua Joulua ja taivaallista rauhaa sinulle! Antakoon hyvä Herramme sinulle ilon kaikkein suurimmasta Lahjastaan, jonka enkelit kuuluttivat paimenille: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Lk. 2:10, 11) (PP)

IMG_2386

Jeesus on meidän kulmakivemme

IMG_2369Sykkivän Sydämen-seurakunnassa saimme tänään lukea yhteen ääneen Jumalan sanaa, rukoilla ja kuulimme myös Gina Forsmanin todistavan meille uskostaan. Puhujavieraanamme oli pastori Timo Flink Mikkelistä.  Hän piti meille sekä raamattutunnin että saarnan.

IMG_2373 (2)

Raamattutunnilla pohdimme aihetta Kansa lankesi uudelleen. Nehemia Juudan käskynhaltijana näkee tehtävänsä säädösten noudattamisen valvojana. Nehemia intoili myös sapatin pitämisen puolesta. Kun hän esitti kansalle Jumalan käskyt, uhkaukset ja pelottavat rangaistukset, se herätti ihmisten omantunnon. Siitä alkoi uskonpuhdistus, joka sai Jumalan kääntämään heistä pois vihansa. Jumala hyväksyi heidät jälleen.

IMG_2374

Saarnassaan Timo vei meidät 1.Pietarin kirjeen toiseen lukuun. Pietari kirjoitti tuon kirjeen valituille muukalaisille, jotka asuivat hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Nuo alueet ovat nykyisen Turkin kohdalla ja kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatia oli kristinuskon keskus. Meihin galatalaisten asema kristittyinä liittyy taas siten, että keltit tulivat alun perin Galatiasta. Ja kun Manner-Eurooopassa usko alkoi turmeltua, kelttiläiset kristityt säilyttivät apostolisen uskon pisimpään. John Wycliff sai vaikutteita kelttiläisiltä ja Luther taas Wycliffiltä.

Ensimmäisen Pietarin kirjeen luku 2 kuvailee meille millainen elävä toivo Kristuksessa on ja mitä Jumala ajattelee meistä.

Psalmissa 118 kuvataan Daavidin kokemusta. Hän oli hylätty ja hän lähti pakoon. Jumala kuitenkin johdatti häntä. Daavid oli esikuva Jeesuksen kokemuksesta. Psalmista kuitenkin myös varoittaa, että olisi niitä, jotka hylkäisivät Jeesuksen.

Jos kysyisin, kuinka monta temppeliä Jumalalla on ollut olemassa yhtä aikaa? haastoi Timo meitä. Vastauksena oli kaksi, toinen taivaassa, toinen maan päällä. Jumala halusi kansan rakentavan pyhäkön, jotta kansa voisi kohdata hänet.

Tänään temppeli ei ole enää kirjaimellinen, vaan se on seurakunta, jonka sydämessä Jumala haluaa asua. Meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen paikkamme temppelissä.

Minä asetan kulmakiven. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään, sanoo Pietari. Temppelissä oli neljä kulmaa, peruskiveä. Kivien piti olla juuri oikeanlaiset, niiden varassa rakennus seisoisi ylväänä.  Jeesus on meidän kulmakivemme, jonka varassa me seisomme. Me olemme valittu suku, kuninkaallinen papisto, omaisuuskansa, määrätty julistamaan Hänen tekojaan. Pietari muistutti: nyt olemme osa Jumalan kansaa.

Timo jatkoi: – Haluan rohkaista sinua lukijani, Jumalan lupaukset koskevat myös meitä. Jumala kutsuu meidät pois synnin Egyptistä ja hän lupaa vuodattaa henkensä meidän matkallemme. Jo nyt saamme olla Jumalan erityiskansa.

Elävän seurakunnan tuntomerkki on, että siellä kuuluu aamen ja halleluja. Saamme ottaa osaa Hengen sateesta. Hän on luvannut viedä meidät perille taivaan valtakuntaan. Hän on luotettava. (PH)