Hengelliset kesäjuhlat Kopussa

Minä tulen sinua varten kesäjuhlat

”Minä tulen Sinua varten”
UUDENMAAN KESÄJUHLAT 2019

Pe 14.6.2019
Klo 17 Kioski-kahvila ja uimaranta avoinna.
Klo 18.30-20 YLISTYSILTA kokemuksin.  Gospelbändi Valonan johdolla ylistystä, kuoro Pietarista vierailee, kokemuksia.

Sa 15.6.2019
Klo 10-12 JUMALANPALVELUS – ylistystä, kokemuksia arjesta – vankiloista Ugandaan.  Kuoro Pietarista laulaa.  Saarnat: Janne Kütimaa ja Ioannis Giantzaklidis. Lapsille omaa ohjelmaa luonnossa.
Klo 12-13 RAAMATTUTUNTI, teemana: Uskovia perheitä

Klo 13-14.30 Ruokailu
(vapaaehtoinen ruokalahja 5 € / h., alle 18 v. ilmaiseksi)

Klo 13-15 Rukouskanava
Klo 14.30 Kastejuhla rannalla
Klo 15-17 KANAVAT (50 min + 10 min tauko/vaihto)
       Lato
– klo 15-16 Loppu tulee – pelottaako? Ioannis Giantzaklidis (englanniksi, tulkkaus suomeksi)
– klo 16-17 Loppu tulee – pelottaako? Ioannis Giantzaklidis (vain englanniksi)
       Kopusali
– klo 15-16 Miten löydän oman elämäni tarinan? Janne Kütimaa
– klo 16-17 Miten löydän oman elämäni tarinan? Janne Kütimaa
       Ruokasali
– klo 15-16 The Theological Meaning of the Leviathan in Job 41. Edem Ameyou (englanniksi)
– klo 16-17 The Sanctuary: A Call to Intimacy with God. Salomon Dedua (englanniksi)
       ADRA halli
– 15-16 Venäjänkielinen kanava: Viktor Manilich (venäjäksi)
– 16-17 The Imminence of Jesus’ Second coming: The Current Time on the Prophecy Clock. Gabriel Adebayo (englanniksi)

Klo 17 – 18 Iltaruokailu (vapaaehtoinen ruokalahja 5 € / h., alle 18 v. ilmaiseksi)

Klo 18.00-19.30 ILTAJUHLA – Kopusali
Musiikkia, sanaa.  Puhe Joel Saarinen.  Kuoro Pietarista laulaa.  Jatkot.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Helvetti – suuri väärinkäsitys

Iloitsimme jälleen yhteen tullessamme kiittämään Herraamme Hänen hyvyydestään meitä luotujaan kohtaan. Pitkästä aikaa myös Kotikutoiset ilahduttivat meitä säestyksellään, johon he olivat saaneet rummun vahvistukseksi.

Todistustuokiossa Päivikki iloitsi saatuaan viikolla yllättäen kertoa ystävälleen Jeesus taulun tarinan. Ystävää perinnöksi jäänyt kuva Jeesuksesta oli kiehtonut, mutta kukaan ei ollut osannut kertoa hänelle, mihin kuva liittyi. Taiteilijaa on inspiroinut Ilm. 3:20, jossa Jeesus kuvataan kolkuttamassa (sydämemme) ovelle, joka on lukittu, ilman ripaa, joten ovi on avattavissa vain sisäpuolelta. Nyt tuo taulu on ystävän vuoteen yläpuolella ja Päivikki toivoo sen muistuttavan ystävää Jeesuksesta, joka odottaa pääsyä myös hänen sydämeensä.

Kaarlo kertoi, miten hänen ajattelunsa on muuttunut vuosikymmenien myötä. Hän otti esimerkiksi piispa Henrikin ja talonpoika Lallin tapauksen, kuinka hän ensin ihaili piispa Henrikiä. Sitten, kun historiallinen tietämys lisääntyi, Kaarlo piti oikeana Lallin toiminnan kotinsa ryöstäjänä. Kolmas mielipide oli, että molemmat tekivät väärin.. Lopulta, kun hengellinen tietämys lisääntyi, hän ymmärsi, ettei ole hänen asiansa tuomita kumpaakaan.

Raamatuntutkistelumme aiheena oli Vanhemmuuden aika, joka meidän seurakunnassamme tarkoittaa nyt jo Isovanhemmuuden aikaa. Ossi totesi alkuun, että meillä on vain yksi yritys vanhemmuuteen, koska meillä on vain yksi elämä. Tärkein velvollisuutemme kohdistuu kuitenkin lapsiimme. Hän kyseli vihjeitä, mitä olemme vanhemmuudesta oppineet. Totesimme mm. miten yhteiskuntamme on muuttunut yhteisöllisistä monen sukupolven perheistä yhden perheen yksiköiksi. Valitettavasti työ, ura, harrastukset ja tekniset laitteet vievät jopa vanhempien huomion, ettei aikaa yhteiselle ajalle lasten kanssa jää. He kuitenkin tarvitsevat tietoista läsnäoloamme. Tutkimusten mukaan ortodoksijuutalaisten arvot siirtävät parhaiten heidän lapsilleen. Siihen ei ole selitystä.

Aivan kuten Taivaallinen Isämme antaa ihmisille vapauden valita palvella Häntä tai olla palvelematta, samoin me vanhempina joudumme antamaan lapsillemme saman vapauden. Meillä on aina toivo lastemme suhteen, koska voimme rukouksessa vedota Jumalan tahtoon etsiä ja pelastaa omille teilleen kadonneet lapsemme.  Myös maallisen isän luonteeseen kuuluu armahtavaisuus, koska Taivaallinen Isämme on siitä meille mallin antanut ja saamme olla siitä itsekin osallisia.

Saarnassa käsiteltiin perin pohjin yleisesti vallalla olevan käsityksen helvetin ikuisesta tulesta, jossa Jumala kiduttaa ihmisiä vuosituhansia. Ateismi on noussut pitkälle tästä vääristyneestä käsityksestä, joka on täysin ristiriidassa Raamatun rakastavan Jumalan kanssa. Käytiin läpi historialliset taustat tämän ajattelutavan kehittymiseen, joka istuu lujassa lähes koko kristikunnassa. Moni valitsee palvella Jumalaa helvetin pelosta eikä suinkaan rakkaudesta Häneen kuten Jumala on tarkoittanut. Ajatus sielun kuolemattomuudesta juontaa antiikin kreikkalaisesta filosofiasta ja on täysin vastakkainen Raamatun juutalaiselle ajattelulle. Tähän lisättynä kreikkalainen käsitys ankarista ja tunteettomista jumalista on luonut kuvan sadistisesti läpi aikojen kiduttavasta jumalasta. Tämä kuitenkin on pakanoiden tuomaa ajattelua kirkkoon 300-luvulla ja siitä eteenpäin. Raamatussa sana ”ikuinen” tarkoittaa ”niin kauan kuin se kestää”, ”ilman keskeytyksiä, kunnes lakkaa”. Sanan merkitys on riippuvainen subjektista ja siten sanan ”ikuinen” merkitys vaihtuu sen mukaan, kenestä on kyse. Ihmisen kohdalla se voi enintään olla ihmiselämän mittainen. Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan, jolloin voimme sanoa, että Jumalan valtakunta kestää miljoonia vuosia. Helvetti ei siis ole jatkuvaa kiduttamista halki ikiaikojen tulella, vaan nopea ja lopullinen tuhoutuminen Jumalan läsnäolon kirkkaudessa mitä mikään syntinen ei kestä. Jumala kärsivällisesti kutsuu meitä kaikkia vastaanottamaan pelastuksen lahjana. Jos uskot Jeesukseen Herranasi ja pelastajanasi, ikuinen elämä Jumalan valtakunnassa on sinun. (PP, MK)

Pääsy armoon

Sykkivän Sydämen-seurakunnan jumalanpalveluksessa lauantaina 11.5. oli hieno tunnelma. Yhteislaulut raikuivat ja Jumala sai meitä puhutella. Juuri äitienpäivää ennen pidetyssä tilaisuudessa vastuussa olivat miehet. Jumalanpalveluksen johti Alex, Boris säesti ja esilaulajanakin toimi kaksi seurakuntamme veljeä.

IMG_0208 (2)

Todistushetkessä kuulimme kaukaa Sambiasta kotoisin olevan Edithin kertomuksen siitä, miten hän oli monen mutkan kautta seurakuntaamme löytänyt. Jumalan tiet ovat todella ihmeelliset.

IMG_0219

Raamattutunnin piti meille pastori ja kirkkomme nykyinen johtaja Aimo Helminen, joka tuttuun tapaan oli vierailulla seurakunnassamme näin äitienpäivän aattona. Pohdimme Kuninkaallista rakkauslaulua ja sen antamaa kuvaa rakkaudesta puolisoon. Aito rakkaus on Pyhän Hengen lahja. Vanhenemme ja muutumme myös fyysisesti, mutta kun parit ovat avoimia Jumalan rakkauden työlle omissa sydämissään, se on myös parisuhteen parhaaksi.

IMG_0220

Tänään saimme nauttia myös musiikkiesityksistä. Seurakuntamme miehistä muodostettu ryhmä lauloi äideille laulut Äidin sydän ja Äideistä parhain. Ryhmää säesti Boris Källman.

-Mä tahdon riemuin laulaa armosta Jumalan, luki Aimo saarnansa ensi sanoiksi.  Jumalan armon kokemus yhdistää meitä. Se on myös perusta seurakunnan yhteydelle.

Paavali puhuu uskon vanhurskauttamisesta. Kristus avaa pääsyn armoon.

Helppoa ei aina ole. Me lankeamme tekojen tielle. On ihana saada heittäytyä armollisen Jumalan käsivarsille. Emme sure heikkouksiamme, emme elä menneessä, vaan saamme elää armosta.

Ihmisen elämä on epätäydellistä. Jumala tuntee sydämemme sisintämme myöten, eikä hylkää. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne villan valkoisiksi, sanoo raamattu.

Äiti kokee lapsen odotuksen konkreettisesti. Se on huolta, rukousta ja täyttymystä. Ei ole kuitenkaan täydellisiä äitejä eikä isiä. Äidit ja isät tarvitsevat Jumalan armoa. Ja me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa.

Aimo muisteli vielä kuinka hän oli pikkupoikana ollut työssä kasvimaalla Kopussa. Hän oli matkannut sitten Kopussa tuolloin asuneiden Miettisten auton takapenkillä ja häneltä kysyttiin: ”Oletko ajatellut lähteä Jumalan työhön?” Jumala kutsui häntä ihmisten kautta ja usko kasvoi ja vahvistui.

Nyt on ikää enemmän ja kun päälle tarjottiin raskasta viittaa kirkon johdossa, Aimon oli mietittävä, kykeneekö hän tehtävään. Mutta kun Jumala kerran on hänet työhön kutsunut, oli vaikea sanoa, ei kiitos. On mentävä eteenpäin armon varassa. Meillä on suuri armollinen Jumala, jonka käsiin voimme elämämme antaa, sanoi Aimo vielä. (PH)

Iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne

Vietimme tänään ilontäyteisen ja riemullisen jumalanpalveluksen, jonka aloitimme riemulauluja Herralle laulaen.

Todistustuokiossa Auli kertoi kirkon olleen aivan kylmä tiistain rukousillassa. Syynä olivat keittiölaitteiden tarkistamisen jälkeen takaisin kiinni kiertämättä jääneet sulakkeet. Siitä Aulille oli tullut mieleen hengellinen rinnastus omaan hengelliseen tilaan: Onko sinulla virta poikki? Onko Raamatun lukeminen ja rukous jäänyt vähälle? Onko yhteys seurakuntaan vähentynyt tai katkennut kokonaan? Haluatko kiertää sulakkeesi jälleen kiinni? Siihen tarvitset niin Jeesuksen, ystävien kuin seurakunnankin apua. Jeesus sanoo sinulle tänäänkin: Tule Minun tyköni! Tule sellaisena kuin olet. Minä tahdon siunata sinua.

Iloitsimme seurakuntaperheenä saadessamme Leenan ’paluumuuttajana’ vuosien jälkeen takaisin seurakuntaamme. Leena kiitti Jumalaa siitä, miten ihmeellisesti hänen varastettu lompakkonsa oli löytynyt toisesta kaupungista kaikkine kortteineen. Aika ilman pankkikorttia oli kyllä ollut outoa!

Jaska kertoi kokemuksestaan, miten armollinen Jumala on, kun hänen allekirjoittamansa paperi ’kaupasta, jota ei voinut perua’, kuitenkin saatiin peruttua.

IMG_0172

Raamatuntutkistelussa saimme kuulla vapauttavaa evankeliumia Eeva Saaritsin johdolla. Keskityimme Ef. 1:3-7 ja 10 jakeisiin. Siinä Paavali ylistää Jumalaa, ”joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa” ja kuinka Hän ”Jo ennen maailman perustamista valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään”. Toisin sanoen, Jumala on valinnut jokaisen ihmisen pelastukseen Kristuksessa ja yhteyteensä ”oman hyvän tahtonsa mukaan, Jeesuksen veren kautta”. Miten vapauttava on tuo Sana, että se on tapahtunut jo ennen aikojen alkua yksin Jumalan tahdosta, johon meillä ei ole mitään osuutta! Me emme olleet tuolloin tehneet yhtään tekoa pelastuaksemme, emmehän olleet edes syntyneet! Pelastuksen ehto on edelleen sama ja se on Jeesus Kristus.

Saarnassaan Eeva Saaritsin aiheena oli ilo ja kuinka siitä puhutaan Raamatussa useammin kuin kärsimyksestä.  Hengen hedelmästä puhuttaessa ilo mainitaan toisena heti rakkauden jälkeen. Meille on kuitenkin luontevampaa puhua taistelusta, kilvoituksesta, nöyryydestä ja kärsimyksestä. Kuitenkin juuri iloitsemalla Jumalan mielen mukaisesti tunnustamme uskomme Jumalaa kohtaan ja luottavamme Häneen olosuhteista riippumatta. Ilo on uskontunnustuksemme, sanoi Eeva. Paholainen sen sijaan haluaa vääristellä Jumalan luonteen ja esittää Hänet ankarana ja säälimättömänä. Silti juuri Paholainen aiheuttaa ihmisille kärsimyksiä. Hän haluaa lannistaa ja masentaa ihmiset.

Eeva toi esille Paavalin esimerkin, kuinka hän kaikista ruoskimisista, raipoista, kivityksestä, haaksirikoista ja muista fyysisistä ja henkisistä kärsimyksistä huolimatta (2 Kor. 24-33) toistuvasti kehottaa lukijoitaan iloitsemaan: ”Iloitkaa aina! Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1 Tess. 5:16-18, lue myös Fil. 2:18; 4:4).

Jumalan antamalla ilolla täytyy siis olla jokin erityinen merkitys. Paavali ei voi oman kokemuksensakaan nojalla tarkoittaa ilolla mitään hilpeää tunnetta tai huolettomuutta. Ilon esteenä on toivottomuus, keskittyminen itseensä, sidonnaisuus omiin mahdollisuuksiinsa ja omaan tietoonsa. Toivo auttaa näkemään laajemmin. ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä” (Room. 12:12).

Ilon edellytys on, että uskomme todeksi kaksi asiaa: Jumala on Kaikkivaltias ja Hän rakastaa meitä. Jos me tarraudumme vaikeina aikoina noihin kahteen: Jumalan rakkauteen ja Kaikkivaltiuteen, mekin voimme iloita Paavalin tavoin. Hyvinä aikoina saamme iloita ja riemuita Jumalan siunauksista. Vaikeina aikoina voimme iloita, että Jumala on voimallinen viemään meidät läpi tämänkin vaikean vaiheen. Silloin voimme kiittää jo etukäteen edessä olevasta Jumalan teosta ja jäädä jännittyneenä odottamaan, miten Jumala tulee ratkaisemaan sen hetken vaikeaan tilanteen, joka näyttää ylivoimaiselta. Luottaminen Jumalan mahdollisuuksiin antaa ilon.

Iloitsemalla kunnioitamme Jumalaa. Siksi meidän kannattaa siirtää ajatuksemme itsestämme Häneen. Jumala on uskomattoman Ihmeellinen, Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra! Hänen yläpuolellaan ei ole ketään eikä mitään! Kun me oman itsemme sijaan ajattelemmekin Hänen valtasuuruuttaan, toivo herää ja kasvaa. Kun vielä pidämme mielessämme, miten tärkeitä me olemme Hänelle, niin pian toivo muuttuu iloksi ja ilo riemuksi. Ilosta ja riemusta syntyy kiitos ja kiittämällä me kunnioitamme ja palvomme Jumalaamme (Ps. 50:23).

Paavali piti iloa hyvin tärkeänä. 2 Kor. 1:24 mukaan hän arvosti korinttolaisten lujaa uskoa, mutta halusi auttaa heitä löytämään vielä enemmän: saamaan ilon. Mikä voisi olla parempaa kuin päivittäin iloita Jumalan hyvyydestä, armosta ja saamistamme siunauksista?  Neh. 8:10 mukaan: ”Ilo Herrassa on teidän voimamme”. Apt. 2:28: ”Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä Sinun kasvosi, Sinä täytät minut ilolla”. Kun meillä on Jumalan mielen mukaista iloa, se merkitsee, että olemme käsittäneet jotain enemmän Jumalan rakkaudesta. Mitä paremmin ymmärrämme Jumalan rakkauden syvyyttä, sitä paremmin tunnemme Herramme. Eeva päätti saarnansa rukoukseen, että Taivaallinen Isämme auttaisi meitä löytämään elämäämme Hänen mielensä mukaisen ilon.

IMG_0173

Seurakunta jatkoi yhdessäoloa lounaan ja seurustelun merkeissä. Klo 16 Valona Gospel esitti Hannu Huhtalan sanoittaman ja säveltämän Viinipuu-musikaalin, johon Hannu oli saanut innoituksen Joh. 15. luvun mukaan. Tulimme siunatuiksi niin sanoin kuin sävelinkin ja yhdessä laulaen. Konsertin päätteeksi nautimme vielä yhteisestä teehetkestä. (PP)

Jumalan rakkaus

Lauantaina 30.3.2019 Sykkivän Sydämen-seurakunnassa oli paljon iloa. Väkeä tuli paikalle mukavasti, halailimme toinen toisiamme ja saimme myös iloita Kotkassa vaikuttavan pastori Kai Arasolan ja vaimonsa Idan vierailusta keskellämme. Todistushetkessä saimme kuulla Jumalan hyvyydestä ihmisten elämässä.

IMG_0103

Raamattutunnilla pohdimme Kain johdolla Ilmestyskirjan viimeistä lukua, jossa Jumala lupaa meille tekevänsä uudeksi kaiken. Synnin maailma jää taakse. Samoin kipu, kuolema ja kärsimys. Uusi Jerusalem laskeutuu alas taivaasta ja Jumala asuu siellä uskovien keskellä. Tuossa maassa ilo vallitsee.

Jeesus tulee pian. Kristus on meidän ainoa toivomme. Ilmestyskirjan Kristus on vastaus kaikkiin ihmisten toiveisiin ja kaipuuseen elämän arvoitusten ja epävarmuuden keskellä.

IMG_0113

Ennen saarnaa yksin laulua esitti Pirjo Helminen, joka lauloi Lasse Heikkilän laulun Oot Herrani. Häntä säesti Boris Källman.

Saarnassaan Kai Arasola vei meidät vertauksiin. Jeesus kysyi: ”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea?” Järjestettiin juhlia ja hautajaisia, mutta ihmiset eivät tulleet mukaan. Uskovatkin ottavat seurakuntaan etäisyyttä, kun asia ei kiinnosta. Jotkut pitävät sitä leikkinä.

Sitten tuli Johannes Kastaja, mutta hänellä sanottiin olevan paha henki. Hän oli fanaatikko.  Jeesus taas söikin publikaanien kanssa ja häntä siitä arvosteltiin.

Jumalan seurakunnassa ei ole tarkoitus, että kaikki ovat samanlaisia. Tarvitsemme kaikkia. Seurakunnan tarkoitus on olla paikka, jossa löytyy rakkautta ja jossa kaikilla on oma paikkansa.

Matteuksen evankeliumin luku 18 kertoo kuninkaasta, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Yksi palvelija oli velkaa kymmenen tuhatta talenttia. Herra sääli tuota palvelijaa eikä hänen tarvinnut maksaa velkaansa. Velan anteeksi saanut palvelija tapasi sitten toisen palvelustoverinsa ja vaati tätä maksamaan oman velkansa. Miehellä ei ollut millä maksaa ja palvelija heitti hänet vankilaan. Hän ei ollut armahtavainen.

Kenellä meillä on syntivelkaa? Kaikilla. Olemme saaneet kuitenkin kaiken anteeksi ja sitä kautta Jumalan rakkauden sisimpäämme. Kun Jumala on antanut meille anteeksi, voimme mekin antaa anteeksi.  Rakkauden minimimäärä on antaa anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaa emme saa anteeksi.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Tästä Matteuksen evankeliumin paikasta löytyy kuusi rakkauden tekoa. Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.

Pelastumme armosta, Henki tekee kuitenkin työtään ja antaa meille rakkautta. Jos ihmisellä on rakkautta, hän haluaisi tehdä vähän enemmän. Tuhlaajapoika oli maailmalla köyhänä ja ajatteli, jos pääsisin edes palvelijaksi isäni kotiin. Mutta isä juoksi häntä vastaan, antoi sormuksen ja järjesti juhlat. Isä osoitti  pojalleen rakkautta.

Kolossalaiskirje sanoo vielä: Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa, ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta. (PH)