Soitinyhtye Kotikutoiset ilahdutti meitä säestyksellään, mutta nyt basistilla vahvistettuna, mikä ilahdutti seurakuntaa suuresti! Saimme kuulla myös useita todistuksia Jumalan johdatuksesta arjen eri tilanteissa.

Boris johdatteli meitä Raamatun tutkistelussa. Käsittelyssä oli Danielin kirjan 8. luku. Havainnollisen kuvan kautta vertailimme Dan 2., 7. ja 8. luvun unien ja näkyjen yhtäläisyyksiä. Seitsemännen ja kahdeksannen luvun näkyjen välillä on kaksi vuotta. Seitsemännen luvun pedot kuvaavat samoja maallisia valtakuntia kuin toisen luvun kuvapatsas lukuun ottamatta Babyloniaa, jonka valtakausi oli jo ohi. Kahdeksannessa luvussa fokus siirtyy juutalaisille ymmärrettävämmäksi. Siinä kuvatut eläimet olivat temppelipalveluksessa käytettyjä uhrieläimiä. Luvun ymmärtämiseksi historian tuntemus on oleellista.

Ollaanpa tulkinnoista mitä mieltä tahansa, näyt kuvaavat lopun aikaa. Historian osoittaessa niiden toteutumisen kertoo siitä, että Jumala hallitsee historian kulkua. Hän antoi unen kuningas Nebukadnessarille ja näyt Danielille sen aikaisen maailman mahtavimmassa hovissa, jossa se kirjoitettiin muistiin kaikille tiedoksi kaikkina aikoina. Lopullinen voitto on Jumalalla. Jokainen Häneen turvaava voi olla turvallisin mielin tulevaisuuden suhteen. Jumala toteuttaa omaa suunnitelmaansa ajan loppuun asti.

Saarnan piti Pirkko, joka aloitti kertomalla, miten nykyisten dna testien avulla voi selvittää sukutaustaansa. Tästä on ollut artikkeli Suomen Kuvalehdessä 24.1.2020. Se kertoo, kuinka perheensä ainoa lapsi Timo oli tilannut MyHeritage DNA-testin joululahjaksi vaimolleen ja itselleen. Yllätyksekseen hän sai tietää, että hänellä on velipuoli Juuso, joka puolestaan ei tiennyt mitään isästään. Ottaessaan Timon isään yhteyden, tilanne muuttui entistä hämmentävämmäksi, kunnes paljastui, että sekä Timo että Juuso olivat saaneet alkunsa keinohedelmöityksen avulla, jonka antaja oli tuntematon.

Tästä Pirkko jatkoi tuomalla esiin, miten lapsettomuus hoidettiin eräässä perheessä, jonka koko tarina on kerrottu 1 Moos. 12:1-25:11. Kyseessä olivat Abram (myöhemmin Abraham) ja Saara, joille Jumala oli luvannut perillisen, mutta jota ei vain kuulunut ja molempien ikä oli jo korkea. Silloin Saara keksi ehdottaa miehelleen, että tämä yhtyisi hänen egyptiläiseen orjattareensa Haagariin. ”ehkä minä saan lapsia hänen avullaan”. Ja Abram kuuli Saaraa.” (1 Ms. 16:2). Tämä ei ollut Jumalan suunnitelma. Siinä sekä Abram että Saara lähtivät toteuttamaan omaa suunnitelmaansa. Siitä koitui heille paljon harmia kuten myös Haagarille. Ihme, että Abraham suostui vaimonsa ehdotukseen. Olisi voinut olettaa, että hän Jumalalta saamansa lupauksen nojalla olisi kehottanut vaimoaan olemaan kärsivällinen, odottamaan ja luottamaan Jumalaan.

Oman tahdon tie näytti nopeasti hedelmänsä Haagarin alkaessa halveksia emäntäänsä huomatessaan olevansa raskaana (1 Ms.16:4). Saara kuritti häntä ja Haagar pakeni erämaahan, josta Jumalan enkeli palautti hänet takaisin Saaralle ja kehotti tätä nöyrtymään emäntänsä käden alla (jae 9). Raamattu ei kerro, että Saara olisi saanut pitää lapsen tai kasvattaa häntä. Syntynyt poika Ismael kasvoi Haagarin hoivissa ja epäsopu perheessä jatkui.

Raamattu kertoo myös, kuinka Aabraham ja Saara kahdesti, ensin Egyptissä, vuosia myöhemmin Gerarissa, kertoivat Saaran olevan Aabrahamin sisar. Tämä siksi, että Saara oli hyvin kaunis nainen, jonka sekä farao että Gerarin kuningas tahtoivat vaimokseen. Jumala suojeli kuitenkin tätä lapsetonta pariskuntaa ja varjeli aviorikokselta. Aabraham osoitti pelkuruutta näissä tilanteissa. He olivat kuitenkin Jumalalle erityisiä ja aivan erityisasemassa. Olihan Jumala kutsunut Aabrahamin Kaldean Urista, epäjumalanpalvojien joukosta. Hän oli luvannut tehdä Abramista suuren kansan, jossa kaikki maailman sukukunnat tulevat siunatuiksi (1 Ms. 12:1-3).

Mistä Jumala on löytänyt sinut? Millaisia teitä Hän on sinua kuljettanut? Oletko lähtenyt seuraamaan Jeesusta, vaikka oma perheesi ei ole sitä tehnyt? Millaisia teitä ihminen joutuukaan kulkemaan seuratessaan oman tahtonsa teitä!

Pirkko kertoi oman koskettavan tarinansa vastauksena näihin kysymyksiin. Jumala oli laittanut hänet ahtaaseen paikkaan, hissiin, kiukuttelevan lapsensa kanssa, jonka jalka potkiessa oli juuttunut hissin oven ja kerroksen seinän väliin pysäyttäen hissin. Tuossa hätätilanteessa, jossa Pirkko joutui odottamaan tuskallisen pitkän ajan apua odottaessaan, hän kävi kauppaa Jumalan kanssa: Jos pojan jalkaan ei jää vauriota, lähden Sinun tiellesi.

Oli suoranainen ihme, että vääntyneenä ollut jalka, jossa kenkäkin oli liiskaantunut ohueksi kuin rukkanen, oli kuvattaessa täysin vahingoittumaton! Silti Pirkko ei uskaltanut puhua kenellekään lupauksestaan, vaikka se häntä painoi. Lopulta Jumala puuttui asioiden kulkuun lähettämällä heidän luokseen kaksi pastoria, joiden kanssa keskustellen, Pirkko miehensä kanssa teki päätöksen lähteä seuraamaan Jeesusta. Tätä ratkaisuaan hän ei ole koskaan katunut, sillä niin paljon se on antanut ja tuonut hyvää heidän elämäänsä. Lauloimme lopuksi Pirkon valitseman laulun: ”Mikä ainainen autuus ja riemu nyt on, Jeesus syntini kaikki kun kantoi. Minut omakseen otti ja lapseksensa, sekä armonsa suuren antoi”. (PP)