Luojamme oli iloksemme valkaissut mustan maan valkeaksi muistuttaen meitä siitä, kuinka Hän muuttaa veriruskeatkin syntimme lumenvalkoisiksi Jeesuksen verellä (Jes. 1:18).

Pastoripariskunta Arja ja Onni Rytkönen olivat vierainamme tänään. Jatkoimme Raamatun tutkimista Onnin johdolla Danielin kirjan viidennen luvun pohjalta. Onni muistutti ensin, kuinka Jeesus kehotti meitä tutkimaan Danielin kirjaa ja huomioimaan sen sanoman (Matt. 24:15). Kirja on hyvin Jeesus keskeinen. Olemme jo löytäneet Hänet toisesta luvusta kivenä, joka murskaa kuvapatsaan ja neljännen  luvun tulisesta pätsistä neljäntenä miehenä.

Luku kannattaa lukea kokonaisuudessaan itse, sillä se selittää itse itsensä. Elettiin vuotta 539 eKr., jolloin Persian armeija oli piirittämässä kaupunkia. Kuningas Nebukadnessar oli kuollut 25 vuotta aiemmin. Hän oli todennäköisesti Beelsassarin isoisä eikä Beelsassar voinut mitenkään olla tietämätön tämän vaiheista ja kääntymyksestä. Siitä huolimatta Beelsassar oli täysin piittaamaton isoisänsä kokemukselle ja viimeisille Raamattuun merkityille sanoilleen: ”Nyt minä, Nebukadnessar, ylistän, korotan ja kunnioitan taivaan kuningasta, sillä kaikki Hänen tekonsa ovat oikeat ja Hänen tiensä oikeudenmukaiset. Hän. voi nöyryyttää ne, jotka vaeltavat ylpeydessä”(Dan. 4:34).  Tästä syystä Beelsassar menetti sinä samaisena yönä sekä henkensä että valtakunnan persialaisille. Kuvapatsaan ensimmäinen profetia oli näin toteutunut. Jesaja oli jo vuosisatoja aiemmin ennustanut Baabelin tuhosta luvussa 21.

Miksi me sitten tutkimme tätä vuosituhansia vanhaa historiaa? Koska Jumala hallitsee historian kulkua. Se on Hänen historiaansa (His story), josta Paavali kirjoittaa seuraavasti: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi” (1 Kor. 10:11 RK, katso myös Room. 15:4).

Ilmestyskirjan 18:2 kuvaa myös hengellisen Babylonin tuhon kehottaen ihmisiä lähtemään siitä ulos (jae 4). Lopullinen voitto on kuitenkin Kristuksella: ”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas ja Hänen kanssaan voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset” (Ilm. 17:14).

Historia toistaa itseään myös siinä, että tänäkin aikana ihmiset turvautuvat mieluummin ennustajiin ja noituuteen kuin Jumalaan kuten Beelsassarkin teki saadakseen tietää kirjoituksen merkityksen. 5 Moos. 18:10-14 Jumala on kieltänyt kaikenlaisen noituuden harjoittamisen, merkeistä ennustamisen ja taikojen tekemisen.

Saarnassaan Onni Rytkönen keskittyi Mark. 7: 31-37 kerrottuun Jeesuksen parantamisihmeeseen. Kyseessä oli kuuromykkä mies, joka tuotiin Jeesuksen luokse. Jeesus oli jo aiemmin käynyt samalla alueella, jossa Hän tuolloin oli ajanut ulos legioonan riivaajia eräästä miehestä. Tämä oli parannuttuaan kertonut Jeesuksesta toisille. Näin ihmiset Jeesuksen tullessa alueelle uudestaan tiesivät tuoda kaikki sairaansa Hänen parannettavakseen.

Jeesus kohtasi tämän kuuromykän aivan erityisellä tavalla hänen vammansa tähden. Jeesus otti hänet erilleen, jotta mies voisi kiinnittää katseensa ainoastaan Häneen. Mieshän ei voinut tietää, mistä on kyse ja kenet hän kohtasi. Siksi Jeesuksen täytyi puhua miehen silmille. Näin Jeesus tahtoo tehdä myös meidän kanssamme: Hän tahtoo vetää meidät sivuun, jossa muut ärsykkeet ovat poissa ja muu häly on tauonnut. Jeesus hoitaa meitä hiljaisuudessa. Onko sinulla varattuna hiljainen levähdyspaikka ja –aika Jeesuksen kanssa, kysyi Onni.

Panemalla sormensa miehen korviin, Jeesus osoitti hänelle, että Hän tietää, missä vika on. Näin Hän puhui käsillään miehelle ymmärrettävää kieltä. Jeesus tietää myös sinun elämäsi ongelmat ja niiden lähteen. Voi tehdä kipeää, kun Hän työntää sormensa sinun kipupisteeseesi. Hän tekee sen kuitenkin hellästi ja rakastavasti.

Sylkäisemällä maahan Jeesus osoitti elekielellä, että Hän’sylkäisee’ vamman pois. Koskettamalla miehen kieltä, Jeesus osoitti, että kun korvat on avattu, on kielen vuoro. Se oli lupaus miehelle, että hänen vammansa otetaan häneltä pois. Ihme ei riippunut miehen uskosta vaan Jeesuksen rakkaudesta. Jumala on antanut meillekin lupauksia sovituksesta, anteeksiannosta ja taivaasta. Ota ne uskossa vastaan.

Katsahtamalla ylös Jeesus osoitti, että apu tulee ylhäältä. Hän toimi jumalallisella arvovallalla ihmishahmossa. Huokaisu oli Jeesuksen rukous, jonka mies näki ja ymmärsi. Mekin saamme kääntyö Isän puoleen Jeesuksen kautta ja rukoilla Häneltä apua.

Jeesus oli valmistanut miestä siihen, mitä tapahtuu ja miksi. Mikään Jeesuksen eleistä ei parantanut miestä, vaan yksi Sana ’Effata’ , paransi miehen vamman. Se teki kuurosta kuulevan ja mykästä puhuvan! Kun Jumala sanoo jotain, se tapahtuu.

Tällaista juurihoitoa Jeesus haluaa antaa meillekin. Hän haluaa pureutua ongelmamme ytimeen ja parantaa meidät. Ongelman ydin on sydämessä. Jeesus hoitaa sen viisaasti, taitavasti ja lempeästi. Hän haluaa murtaa kivisydämemme ja muuttaa sen lihasydämeksi (Hes. 11:19; 35:26) ja valmistaa meitä hyviä töitä varten (Ef. 2:10).

Kotikutoiset ilahduttivat seurakuntaa jälleen säestyksellään ja vakuuttivatpa he acapellana meille vielä lopuksi ”Turhaan ette tänne tulleet”, johon seurakunta saattoi sanoa vahvan aamenen. (PP)