Musiikkiryhmä Kotikutoiset toivotti soitannollaan tervetulleeksi jumalanpalvelukseemme 18.1. Leilan toivomuksena oli, että laulun muodossa oleva Jumalan Sana siunaisi meitä. Hän iloitsi myös siitä, että säestys oli monipuolista, jotta voimme yhtyä Ps. 33: 2, 3 mukaiseen kiitokseen.

Maarit johdatti meitä yhteiseen rukoushetkeen, jonka jälkeen Leila haastatteli Ninaa. Hän kertoi, ettei hän ole saanut uskonnollista kasvatusta. Raamattu on pikemminkin ollut kielletty kirja. Ninalla itsellään on kuitenkin ollut kaipuu Jumalan puoleen ja hän kokee Jumalan johdattaneen hänen tietämättään hänet juuri Nummelaan ja tähän seurakuntaan. Kouluvaihtoehtoja miettiessään, he olivat tutustuneet myös Kopun kouluun, jonne lapsi halusi oppilaaksi. Sitä myötä Ninalle heräsi myös ajatus vastata lopultakin Jumalan kutsuun ja alkaa etsimään Häntä Raamatun avulla. Myös heidän lapsensa ovat nähneet, mitä hyvää Jumala on tuonut heidän perheeseensä. Lopuksi Nina luki häntä lohduttaneen tekstin Ps. 62:2, 3.

Auli kertoi, miten hän oli saanut viikolla lyhyen sairauskohtauksen kautta muistutuksen siitä, ettei elämä ole itsestään selvyys. Apt. 17:12 mukaan: ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme”. Aulin rukous on, että Jumala saisi käyttää häntä miten ja missä tahtoo. Hän muistutti myös siitä, kuinka meidän tulee ja on hyvä aina rukoilla.

Mikko kertoi, miten monien ihmeiden ja rukousvastausten kautta Jumala on lahjoittanut heille pienen pojan. Vauva syntyi keskosena ja on ihme, että hän selvisi yksin äidinmaidolla alusta lähtien! Mikko uskoo, että Jumalalla on varattuna pojalle oma tehtävänsä. Mikko muistutti meitä Jumalan äärettömästä rakkaudesta, joka ”ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi Hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kauttaan” (Room. 8:32). ”Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä (Ps. 34:9), kehotti Mikko oman kokemuksensa pohjalta.

Raamatuntutkistelussa Pertti johdatteli meitä Danilenin kirjan 2. Luvun tapahtumiin. Kannattaa lukea koko luku, sillä se kertoo maailmanhistorian tapahtumat pääpiirteittäin aina meidän aikaamme asti. Kyseessä on apokalyptinen profetia, joka toteutuu ihmisen tahdosta tai valinnoista riippumatta. Jumala ei ole jättänyt meitä epätietoisuuteen suunnitelmistaan! Hän on rakkaus ja Hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat hyvät!

Saarnassaan Mika Forsman käsitteli aihetta Mitä on Pyhitys? Kysymykseen, miten tullaan kristityksi, Jeesus vastasi näin:” Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” Joh.3:3. Yhtä tärkeä on kuitenkin kysymys, miten pysytään kristittyinä. Sanoma pyhityksestä vastaa siihen ja osoittaa, että uudestisyntymistä seuraa kasvamisen armo. Molemmat ovat suuri lahja.

Apua elämänhallintaan ja elämänkypsyyteen tarjoavat yhä lisääntyvät psykologiset ja teoreettiset terapia ohjelmat, jotka usein perustavat käsityksensä ihmisestä darwinilaisiin kehitysoppeihin. Ne ilmentävät ihmisten pahenevaa identiteettikriisiä, mutta tulokset eivät aina vakuuta. Sitä voimakkaampana pysyy terveen ihmisen etsintä.

On hämmästyttävää, että jopa kristityiltä jää monesti huomaamatta Jumalan tarjous uudistaa ja eheyttää ihminen. Evankeliumin sanoma pyhityksestä on muuttunut vaietuksi totuudeksi, ja monet kristityt ovat unohtaneet, keitä he ovat ja minkä aarteen omistavat. Tällaisia ”pyhät” kuitenkin ovat; he ovat eheytyneitä suhteessaan Jumalaan, ja siksi heidän suhteensa heihin itseensä ja toisiin ihmisiin on eheytynyt. He ovat ikään kuin ikkunoita, joista näkyy pilkahdus pyhästä Jumalasta. Heidän kauttaan Jumalan nimi tulee pyhitetyksi ihmisten keskuudessa.

Mitä pyhälle kansalle on tapahtunut?

Jumalan kansan kautta pitää Jumalan ylhäisen nimen tulla pyhitetyksi. vain silloin, jos kansa elää Jumalan kunniaksi, se voi olla maailman valona. Niin kuin majakka luo valoa pelastaakseen ja turvatakseen elämää, niin on seurakunta asetettu tälle maailmalle suunnannäyttäjäksi, jotta ihmiset löytäisivät tien pelastukseen. Mutta kuinka usein pyhästä kansasta onkaan tullut tämän maailman kansaa, joka on unohtanut Jeesuksen yhteydessä elämisen armon! Jos kristityn käytös ei eroa ei-kristityn käytöksestä, hän on kuin kuivunut kaivo.

Uudesta Testamentista näemme kristityn käytöksen normit, esimerkiksi:” Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää.” 1. Kor. 4: 12-13. Jos kristityt eivät käyttäydy paremmin kuin muut, he ovat hengellisesti sairaita. Sillä kristityt ovat ihmisiä, joissa Jeesus asuu, eikä sitä voi sivuuttaa. Kristityt kuuluvat Jumalalle, ovat omistautuneet Hänelle; siksi Raamattu nimittää heitä pyhiksi. Raamattu tarkoittaa pyhillä sellaisia ihmisiä, jotka ovat päässeet uuteen suhteeseen Jumalan kanssa; suhteeseen, jonka Jumala itse on luonut, ilman ihmisen myötävaikutusta. Millä tavoin? Pyhä Jumala valitsi ja pyhitti omaisuudekseen kansan. Jumalan historia Israelin ja uusitestamentillisen seurakunnan kanssa asettuu tämän Hänen sanansa alle:” Olkaa pyhät, sillä Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (3. Moos.19: 2.) Tästä jumalasuhteesta nousi pyhien menettely ihmissuhteissa, esim. suhteessa vanhempiin ja sisaruksiin:” rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19: 18-19)

Pyhää on kaikki, mikä kuuluu Jumalalle ja mitä käytetään ja muovataan Häntä varten. Siihen perustuvat uusitestamentilliset pyhityskehotukset. Sillä, kirjoittaa Pietari:” Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan Hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa” (1. Piet. 2: 9). Se oli yksinomaan Jumalan työtä. Siksi kristittyjä ei kehoteta: ponnistelkaa pyhittymisenne tähden, jotta tulisitte pyhiksi! Vaan: koska olette tulleet pyhiksi sulasta armosta, pyrkikää pyhitykseen! ”Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette…” Fil. 2: 12-). Siis: eläkää asemanne mukaisesti! Tuollaiset pyhät näyttävät käytännössä tietä Jumalan rakkauteen, totuuteen ja lempeyteen.

Jumalan Henki uudistaa ja muovaa

Jumalan hyvä tahto haluaa muuttaa Hänen lapsiaan Jeesuksen esikuvan mukaan: ”Jumalan tahto on, että te pyhitytte” (1. Tess. 4: 3). ”Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” (1. Tess. 4: 7-8) ”Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät…” (2. Tess. 2: 13).

Unohdettu armo

Monet ovat unohtaneet, mihin kristityt ovat kääntyneet! Kääntymys on paljon enemmän kuin päätös. Se on palaamista Jumalan puoleen, poistumista Saatanan valtakunnasta ja astumista Jumalan valtakuntaan. Kääntymys on herruuden vaihtamista, tie Paholaisen ja minän herruudesta Jeesuksen herruuteen. ”Uskonpuhdistaja Calvin kirjoitti psalminselityksessään vuonna 1557, että hänet on ”äkillisen kääntymyksen kautta pakotettu oppivaisuuteen”. Hän kuvaili kääntymystään opin aloittamiseksi Kristuksen koulussa. Juuri sitä Pietari tarkoitti kirjoittaessaan niistä, jotka Jumala on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina” (1. Piet. 1: 2). Dietrich Bonhoeffer kommentoi: ”Vain uskova on kuuliainen, ja vain kuuliainen uskoo. On suuri vahinko raamatulliselle uskolle, jos jätämme ensimmäisen lauseen vaille toista”.

Pyhitys ja seuraaminen

Jeesuksen puheessa esiintyy harvoin käsite pyhitys (ks. Joh. 17); Hän käyttää sen asemasta sanaa seuraaminen ja siten auttaa yltäkylläiseen ja mielekkääseen elämään. Tässä Jeesuksen seuraamisen koulussa meistä tulee sellaisia, että selviämme ajasta ja ikuisuudesta. Jos joku sanoo: ”Jospa vain tietäisin, mitä minun pitäisi tehdä!”, kääntyköön Jeesuksen puoleen ja kysyköön raamatun kautta Hänen tahtoaan ja tietään, sillä apu ja eheytyminen keskittyy ja kulminoituu Jeesukseen. Lukemattomat ovat saaneet kokea tosiksi nämä Jeesuksen sanat: ” Se, joka seuraa Minua, ei kulje pimeässä” (Joh. 8: 12).

Entä miltä Hänen apunsa näyttää ja kuinka voimme sen saada? Kysymykseen vastaa Jeesus: ”Jos joku tahtoo kulkea Minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen Minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9: 22-24). Dietrich Boenhoffer kirjassaan Nachfolge (Seuraaminen): ” Halpa armo on armoa vailla seuraamista, armoa vailla ristiä.” valitettavasti hänen evankelis-profeetallinen vetoomuksensa on sivuutettu liian nopeasti.

Tämä onkin kaiken seuraamisen ydin: osallisuus Jeesuksesta ja Hänen tiestään, osallisuus autuudesta ja kärsimyksestä, rististä ja kruunusta. Joka kulkee Jeesuksen seurassa, on osallinen ”ahdingosta ja valtakunnasta” (Ilm.1: 19). Jeesuksen ”Seuraaminen” on tie jota kuljetaan Jeesuksen yhteydessä ja siitä kehkeytyy ykseys, joka kestää kaikki elämän myrskyt ja sen vaikutuksesta Kristus saa muodon meissä (Gal. 4:19). Kääntymyksemme myötä ovat kaikki omistusoikeudet itsemme suhteen siirtyneet ikiajoiksi Jeesukselle Kristukselle. Vanhan Testamentin aikaan ylipappi kantoi otsakoristetta, jossa oli omistajuutta osoittavat sanat: ”Herralle pyhitetty!   (2. Moos. 28: 36).

Pyhityksen tavoite

Jumalan Pyhä Henki on ottanut tehtäväkseen muovata meitä ja muuttaa meidät läpikotaisin. Jos otamme Pyhän Hengen työn omiin käsiimme, meistä ei tule pyhempiä, vaan ennemminkin tekopyhempiä. Kaiken pyhityksen tavoite on Jumalan kunnia eikä loistelias ihminen. Pyhittyminen merkitsee siis, ”että todellinen ihminen vapautuu itsestään todellisen Jumalan yhteyteen. ”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi”, Jeesus opetti meitä rukoilemaan. Juuri se tekee selväksi, että koko elämämme ja toimintamme tulee palvella Jumalan kunniaa, ei meitä itseämme ja itsemme kehittämistä. Ei meitä luotu ja lunastettu omaan itsenäisyyteemme, vaan ottamaan paikkamme Jumalassa. Juuri siinä ihminen voi kokea Jumalan rauhaa, joka ”ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4: 7).

Pyhitys nousee vanhurskauttamisesta

Vanhurskauttaminen ja pyhittyminen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Jos tämä kokonaisuus hajoaa ja toista lyödään laimin toisen kustannuksella, koituu vakavaa vahinkoa. Pyhittyminen elää samasta armosta kuin vanhurskauttaminenkin, ja molemmat otetaan uskossa vastaan, niin ”Kristus meidän puolestamme” kuin myös ”Kristus meissä”. Paavali kirjoittaa Room. 8: 1: ” Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa”. Kaikki on sen varassa, ettemme saa vanhurskautta vain Kristuksen kautta tai Kristuksen tähden, vaan Kristuksessa. Siinä tunkeutuvat meihin Hänen kirkkautensa säteet ja muovaavat meidät uudelleen, vastaanotetun armon pohjalta.

Luja perusta kaikelle pyhitykselle on sovitus

Jumala on antanut meille Kristuksen ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1: 30). Uudestisyntyminen ja pyhitys kuuluvat yhteen aivan samoin kuin ihmisen syntyminen ja hänen varttumisensa. Ei ole kasvua ilman sitä edeltävää syntymää; ja jos syntymää ei seuraa kasvu, on kyseessä kauhea, hivuttava tauti. Pyhitys merkitsee siis kasvamista uskossa.

Sovitus Jeesuksen kautta on jo loppuun suoritettu, täysin ja täydellisesti! Siinä rauha lepää, sillä ”meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa” (Room.5:1). ”Ajatelkaa tekin samoin. itsestänne: te olitte kuolleet pois synneistänne ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 6:11). ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1: 27).  – – (PP, saarna lyhennettynä)