Syksyisen harmaasta säästä huolimatta lauloimme tänään Vapahtajamme syntymän innoittamia joululauluja. Kotikutoiset säestivät meitä vahvistuksenaan Seppo rummuissa ja Niiles haitarinsa kanssa. Kristiina luki meille jouluevankeliumin Luukkaan mukaan.

Todistustuokiossa kuulimme Anteron terveisiä Teneriffalta, jossa hän oli kuullut papin hupaisan tokaisun koirasta, jota yritettiin hätistää pois kirkosta: Älkää sitä pois ajako. Se on ainoa siitä perheestä, joka tänne tulee!

Leena kertoi avustusmatkakuulumisia, kuinka eräällä paikkakunnalla ollut henkilö oli antanut elämänsä Jeesukselle ja toinen ilmoittautui Raamattuopiston kurssille. Taivaassa on ilo näistä kahdesta. Herra heitä siunatkoon!

Ari kertoi, kuinka tiistain raamattupiiriin oli tupsahtanut yllättäen kaksi amerikkalaista, Suomessa lähetystyössä olevaa nuorta tyttöä, tuoden myös joulukortin seurakunnallemme. Mikä tuon yhteydenoton jatko on, jää nähtäväksi.

Raamattutunnin aiheena oli Huonojen valintojen käsitteleminen Nehemian 13. ja Esran kirjan 9. lukuihin perustuen. Pastorimme Sakari Vehkavuori johti keskustelua, joka tuli yllättävänkin lähelle meidän aikaamme, vaikka tutkimme hyvin vanhaa Israelin kansan historiaa (450-400 eKr.). Kyse oli kansan uskottomuudesta Jumalan nimenomaisia käskyjä kohtaan koskien sapatin pyhyyttä ja seka-avioliittoja. Vaarana oli Israelin kansan identiteetin ja uskonnon häviäminen. Lasten kasvatus oli äitien tehtävänä, joista monet puhuivat vain omaa kieltään (Neh. 13:23, 24). Näin he olivat siirtämässä lapsiinsa oman kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa. Sitä vastaan Esra ja Nehemia taistelivat opettamalla Jumalan lakia ja puuttumalla epäkohtiin sekä vaatimalla niiden korjaamista. Tässä he onnistuivatkin hyvin. Opimme tästä, että kansan johtajien ja papiston esimerkillä on suuri vaikutus kansaan, mikä on totta vielä nykyäänkin.

Keskustelua herätti, mikä on tänä aikana kristillinen näkemys avioliitosta. Mikä on sen tarkoitus? Toinen pohdinnassa ollut kysymys oli, miten me olemme vaarassa luopua uskostamme? Mikä uhkaa meidän identiteettiämme? Ihminen voi helposti ajautua vääriin valintoihin ja sopeutua niihin. Niiden seuraamukset itsessään voi kokea rankaisuna tai ihminen rankaisee itse itseään. Jumala on kuitenkin armollinen ja voi kääntää väärätkin valinnat voitoksi, jos käännymme Hänen puoleensa. Ulkoa ohjautuvat säännöt eivät kanna pitkälle vaan ainoastaan Jumalan armon muuttava voima ihmissydämessä, joka uudesti synnyttää uuteen elämään, jonka hedelmänä on usko ja kuuliaisuus.

Seurakuntatuokiossa Päivikki kertoi seurakunnan Sympatiakeräystuloksesta (4767,89€), joka ylitti yli 500 eurolla viimevuotisen tuloksen. Sitä hän piti ihmeenä, jonka vain Kaiken Hyvän Antaja ja Lähde sai aikaan vaikuttaen meissä itse kussakin tahtoa, tekemistä ja lahjoittamista. Kopun koulun tulos oli myös merkittävä (1415,50€)  koulunkoon (45 oppilasta) huomioon ottaen. Lopuksi kerääjät ja eri tapahtumien järjestäjät saivat kiitoksena Sympatiakalenterin.

Saarnassaan Sakari Vehkavuori käsitteli joulun ilosanomaa. Keskeisintä joulussa ei ole sen ajankohta vaan itse tapahtuma: se, että Jeesus syntyi tähän maailmaan meidän Vapahtajaksemme. Ilman Jeesusta ei olisi meitä, jotka uskomme Häneen. Jeesus toi mukanaan ilon ja vapautuksen synnistä. Jeesus merkitsee elämänmuutosta, jossa vallitsee sisäinen rauha ja anteeksiantamus.

Sakari eläytyi innostuneesti Jeesuksen syntymän aikaisiin tapahtumiin ja ihmisten kokemuksiin. Evankeliumi oli ilouutinen silloin ja se on sitä yhä tänäänkin, mutta miksi ihmiset eivät enää innostu tästä hyvästä uutisesta? Tämän innoittavan saarnan voit kuunnella kokonaisuudessaan media7.fi/Annankadun adventtiseurakunta, jossa Sakari puhui sen 14.12.

Siunattua Joulua ja taivaallista rauhaa sinulle! Antakoon hyvä Herramme sinulle ilon kaikkein suurimmasta Lahjastaan, jonka enkelit kuuluttivat paimenille: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Lk. 2:10, 11) (PP)