Syksyinen sade saatteli kirkkokansaa tänään Sanan kuuloon. Pyysimmekin Jumalaa antamaan ’siunausvirtojen kuohua ja armonsa runsaana virrata’.  Mirja-Leenan valitsemat laulut siunasivat ja Aten trumpetti soi upeasti vahvistaen säestystä!

Kristiina oli valinnut tekstiksi Jeesuksen sanat tärkeimmästä käskystä: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Hän oli edellisiltana löytänyt yllättäen laukustaan peilin ja siihen katsottuaan havahtunut ajattelemaan, että hänenhän tulee rakastaa itseään! Hänen tulee pitää myös itsestään huoli. Ilman tervettä rakkautta itseensä, ei voi rakastaa ketään muutakaan.

Todistustuokiossa kuulimme Boriksen tuoreita kuulumisia työnsä tiimoilta. Jälleen kerran hän oli saanut kokea, miten Jumala johtaa, auttaa ja vaikuttaa silloinkin, kun itse luulemme epäonnistuneemme. Herra on Hyvä!

Kaarlo kertoi parin viimeisen kuukauden aikana kokemistaan rajuista, elämää pysäyttävistä kokemuksistaan. Jeesus kuuli hänen ”Herra auta” huokauksensa ja antoi voimia vaikeaan tilanteeseen. Toisella kertaa häntä oli valmisteltu omaa sairauskohtausta varten värillisellä näyllä Ps. 23 liittyen. ”Kiitos Herralle tästä päivästä”, on edelleen Kaarlon suuri kiitosaihe.

Aulia oli koko viikon puhutellut Pekka Simojoen laulun sanat, joiden kertosäe kuuluu: Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu, risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää, risti vain, jäljelle jää. Aamen kuului monesta suusta. Auli vetosi kuulijoitaan pysymään ristin suojassa.

Raamattutunnin aiheena oli Vastustuksen kohtaaminen Esran kirjan 4. Luvun pohjalta. Oli mielenkiintoista lukea tausta Esra 4:1-3:lle 2 Kun. 17:24-32 jakeista. Todellisuudessa nuo vastustajat palvelivat Jumalaa puolisydämisesti leijonien uhan pelossa ja samalla omia jumaliaan. Ihminen on valitettavasti yhtä taipuvainen samaan puolisydämisyyteen Jumalan suhteen. Kriisiaikoina kirkot täyttyvät, mutta tyhjenevät jälleen kriisin mentyä ohi. Hyvin salakavalasti ja huomaamatta alamme ratkoa ongelmiamme itse kysymättä neuvoa Herralta!

Atte mainitsi, miten kollega toisesta seurakunnasta oli todennut heidän tärkeimmäksi tavoitteekseen elinvoimaisen paikallisseurakunnan, jolla on jakaa arjen uskoa lähimmäisille eri tavoin. Toinen oli kokemuksesta huomannut, miten jo muutaman viikon paussi Raamatun lukemisessa, heikensi hänen suhdettaan Jumalaan. Pysytään Sanassa kiinni, silloin olemme turvassa myös kaikenlaisilta eksytyksiltä, oli Aten neuvo.

Loppuyhteenvetona Atte totesi, miten Esran ja Nehemian rohkeus ja kannustus sai aikaan sen, että Jerusalemin jälleen rakentaminen jatkui. Sen seurauksena vastustajat tajusivat, että juutalaisilla on Jumala, joka auttaa heitä. Hän rohkaisi meitäkin olemaan pelkäämättä vastustusta kohdatessamme. Sen vahvistamiseksi lauloimme Jesajan 43:1-5 sanoihin sävelletyn laulun Älä pelkää.

Saarnassaan Atte kertoi, kuinka eräässä yhteydessä häneltä oli kysytty, puhutaanko adventtikirkossa mitään Hengellä täyttymisestä. Se oli havahduttanut Aten pohtimaan asiaa ja nyt puhumaan meille siitä. Me saamme Pyhän Hengen uskoon tullessamme ja siitä vahvistuksen kasteessa. Hengellä täyttyminen tapahtuu joka päivä, kun valitsemme Jeesuksen tietäessämme, ettemme itse riitä emmekä voi tehdä mitään ilman Häntä (Joh. 15:5). Hengellä täyttyä voi, kun mikä tahansa armolahja toimii. Kaiken vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo (1 Kor. 12:11). Jumala antaa kenelle tahtoo, millä tavalla tahtoo, missä tilanteessa ja miten. Ihmeitä tapahtuu joka päivä.

Atte kertoi vielä, miten erottaa oikea ja väärä herätys. Ensinnäkin voimme erottaa ne älyllisesti Sanan perusteella. Toiseksi kokemuksen perusteella: ottamalla niin läheinen suhde Jumalaan, että kuulemme Hänen varoituksensa. Jeesus sanoi: Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt. 22:29, 1992). Jumalan voimaa saat pyytäessäsi: ’Tee minussa, mitä en itse voi tehdä’. Hengen hedelmä on Jumalan voima. Jumala haluaa meidän kokevan voimaansa joka päivä. Rakkaus, ilo ja rauha kuvaavat suhdettamme Jumalaan. Kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ovat lähimmäisiämme virvoittavaa hedelmää. Uskollisuus, lempeys, itsehillintä ilmentää uskovan omaa uudistumista kristillisessä vaelluksessa. Kristuksen kaltaiseksi tuleminen on koko elämän mittainen matka.

Hengen saaminen on kerta luontoinen ja kasteessa vahvistettu. Hengellä täyttyminen on jatkuvaa. Tarvitset Henkeä joka päivä! Elätkö kokemuksessa, jonka sait viikko, kuukausi tai 20 vuotta sitten, kysyi Atte. Meidän on aiheellista rukoilla Daavidin tavoin: Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle, uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä (Ps. 51:10-12, 1933/38). Parannuksenteko on kaiken ilon alku. Herra Henki meitä siihen jatkuvasti kehottakoon. (PP)