Luonto oli mitä kauneimmassa ruska-asussaan tänään kokoontuessamme Jumalaa ylistämään ja kiittämään Hänen siunauksistaan ja johdatuksestaan. Hän itse siunasi läsnäolollaan koskettamalla sydämiämme monin tavoin. Yhteen ääneen ylistäminen sanoin ja lauluin oli voimallista ja siunaavaa! Kiitos seurakunnalle ja esilaulajille!

Minna kertoi koskettavasti elämänsä tarinan ja uudistumisensa uskossa ja rakkaudessa Jumalaan, joka todella näkyy hänen kasvojensa valoisuudesta ja koko olemuksestaan! Ajoituksen Jumala oli ajoittanut Minnan todistamisen päivälleen hänen 23-vuotis kastepäiväänsä! Se olisi vielä puoli vuotta sitten ollut täysi mahdottomuus! Lopuksi Sakari kiitti Jumalaa Minnasta, joka vaikeidenkin vaiheiden kautta on löytänyt ilon ja rauhan Jumalassa sekä rukoili Minnan elämään ja läheisille siunausta.

Raamattua tutkimme Juhanin johdolla aiheenamme Nehemian kirjan 1. ja 2. luku. Meitä puhutteli Nehemian syvä suru kuultuaan Jerusalemin tilanteesta. Neljän kuukauden rukousten ja paastoamisen aikana hänelle kypsyi ajatus lähteä itse jälleen rakennustöihin ja laittamaan asiat kohdilleen. Rukoillessaan hän vetosi Jumalan uskollisuuteen ja lupauksiin pitää liittonsa, jonka Hän oli solminut kansansa kanssa. Nehemian rukous on oikea malli voimallisesta rukouksesta!

Nehemian rukoukseen saada armo sen miehen edessä, vastattiin ja hän sai kuninkaalta kaiken pyytämänsä, koska Jumalan hyvä käsi oli hänen päällänsä. Hän oli nimittäin kuninkaan juomanlaskija, joka oli hyvin arvostettu asema. Nehemian saavuttua Jerusalemiin, hän ei puhunut kenellekään johtomiehistä mitään siitä, mitä Jumala oli pannut hänen sydämelleen ja määrännyt tehtäväksi, vaan meni muutaman miehen kanssa yöllä tarkastelemaan Jerusalemin maahan revittyjä muureja ja sen tulella poltettuja portteja. Näin Nehemia sai valmiin suunnitelman esitettyään rohkaistua kansan johtomiehiä aloittamaan rakentaminen kaikesta ulkopuolelta tulleesta vastustuksesta huolimatta. Hän oli todella uskon ja rukouksen, rohkeuden, viisaan harkinnan ja toiminnan mies!

Lähetystuokiossa Auli ja Leila kertoivat viime sapattina aloitetun Nollastasataan lauantaikerhosta, joka oli menestys heti alkuunsa. He rohkaisivat koko seurakuntaa tulemaan mukaan ja osallistumaan jatkossa näihin liikuntaleikki- ja pelikerhoihin, joihin olemme kutsuneet kyläläiset mukaan. Meillä on nyt muurit rakennettuna (monitoimisali) ja voimme aloittaa kunnolla lähimmäistemme palvelemisen eri tavoin ja kanssa käymisen ympäröivän yhteisön kanssa. Nehemian tavoin Leilalla on hyvä suunnitelma valmiina ja tavoitteena on rohkaistua mukaan toimintaan hyvässä yhteishengessä ja yhteen hiileen puhaltamalla. Siihen tarvitaan jokaista seurakuntalaista joko läsnä ollen tai puolesta rukoillen!

Saarnaosio muodostui interaktiiviseksi ja erityisen herkäksi ja koskettavaksi johtuen pastorimme Sakarin kuluneesta viikosta kriittisessä tilassa olevan isänsä vierellä. Hymyillen Simo oli kuitenkin vielä lähettänyt meille terveisensä kuten mekin hänelle. Sakari antoi meille mahdollisuuden kertoa omia muistojamme joko edesmenneistä tai vielä elossa olevista vanhemmistaan. Tähän mahdollisuuteen moni tarttuikin mikrofonin kiertäessä salissa. Hyvin monella seurakuntalaisella on ikääntyneet vanhemmat, joista on huoli ja lähdön läheisyys aiheuttaa surua. Monien muistot ja tämän hetken kokemukset herkistivät mielemme ja kostuttivat silmämme. Herran kädessä on päiviemme määrä niin myös lähtömme hetki. Tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa jokaisen kohdalla. (PP)