Saimme nauttia elokuun viimeisenä sapattina Kalle Venäläisen perhekunnan vierailusta Sykkivän Sydämen Jumalanpalveluksessa. Monilla seurakuntalaisilla on lämpimiä muistoja yhteisistä vuosista Hopeaniemen ajoilta. Musiikki on ollut Venäläisen perheessä tärkeässä asemassa ja saimmekin nauttia musiikista eri muodoissa.

Kalle johti seurakuntaa raamatun tutkistelussa, jossa pohdimme kysymyksiä kuten: Mihin perustuu lähimmäisten auttaminen? Eikö evankeliumin julistaminen ole lähetyskäskyistä se tärkein? Miten opetuslapset ja alkuseurakunta ymmärsivät ja toteuttivat lähetyskäskyä?

Ap.t.2:42-47 kertoo miten opetuslapset alkuseurakunnassa pyrkivät toteuttamaan lähetyskäskyä. Tekstistä nousee esille mm. opetus, rukous, keskinäinen yhteys sekä ajallisista asioista huolehtiminen. ”Ja jokaiselle sielulle tuli pelko” (jae 43) herätti kysymyksen, minkälaisesta pelosta mahtoi olla kysymys. Pastori Venäläisen mukaan kyseessä oli ennemminkin pyhyyden kokemisen ”pelosta” tai tuntemisesta kuin siitä miten me yleensä pelon miellämme.

Pohdimme kysymystä: Oliko jakaminen opetuslasten oma keksintö? Tähän liittyen luimme raamatusta 5. Moos. 10:17-19 & 5. Moos. 15:7-11, joista luimme Israelin kansalle annetuista ohjeista jakamisesta ja omaisuuden myymisestä. Mika kertoi kuinka amerikkalainen liikemies oli ryhtynyt antamaan osan liikevoitostaan Jumalan työhön. Aluksi hän antoi 10% ja kun liiketoiminta kehittyi aina vaan positiivisempaan suuntaan oli hänen Jumalan työhön jakama osuus lopulta 90%. Jumala siunasi hänen työnsä niin, että vaikka hän antoi suurimman osan lahjoituksena pois oli hänelle itselle jäämä osuus kuitenkin suurempi mitä se oli alkujaan ollut. Samansuuntainen kokemus kuultiin kiinalaisesta miehestä, joka oli sulkenut ison kauppakeskuksen ovet lauantaisin ja kaikki asiantuntijat pitivät häntä höperönä kun piti ovet kiinni parhaana kauppapäivänä. Jumala kuitenkin siunasi hänen uskollisuutensa ja sunnuntain myynti oli enemmän kuin la ja su myynnit aiemmin olivat olleet yhteensä. Mitä teemmekin Jumala toivoo meidän tekevän sen vilpittömin sydämin.

Myös apostolisessa seurakunnassa palvelustyö vaati organisoitumista ja erilaisia tehtäviä. Room. 12:6-8 & 9-11 puhutaan armolahjoista. Jotta kukin löydämme oman tehtävän, johon olemme saaneet lahjoja olisi meidän tunnistettava nuo armolahjat. Totesimme, että palvelutehtävä on armolahja siinä missä opettaminen tai mikä tahansa muu. 1 Tim. 4:14 kehoittaa meitä olemaan laiminlyömättä armolahjojamme. Jos Jumala kutsuu meitä, Hän myös varustaa meidät. Emme siis ole oman voiman tai viisautemme varassa.

Saarnatilaisuudessa pastori Venäläinen korosti sisäisen näkökyvyn tärkeyttä. Ef. 1:18, jossa Paavalikin toivoo Jumalan valaisevan meidän sydämien silmät näkemään Jumalan asiat ja jotta ojentautuisimme sen mukaan. Jos meillä on sisäistä näkökykyä kuten Paavalilla, joka ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä (Ap.t. 26:19), voimme rohkaista itseämme, huolimatta maailman tämänhetkisestä tilasta, sillä lopun aika on lähellä. Ylösnousemusvoimassa saamme tehdä juuri sen tehtävän, minkä Jumala on meille antanut.

Tilaisuus päätettiin Pavlen rukouslauluun: ”Silmäni aukaise”. (KH)