Viikon takainen helle oli vaihtunut elokuun raikkaaksi sääksi, kun kokoonnuimme Aulin johdolla jumalanpalvelukseen. Lomailijatkin olivat palanneet ja Boris kertoikin meille kesälomakuulumisia. Herra oli varjellut ja huolehtinut kaikissa matkan eri vaiheissa.

Viikon alussa saimme pysähdyttävän suruviestin, kun Kaarlo veljemme oli yhtäkkiä ja yllättäen menettänyt Annikki vaimonsa. Otimme seurakuntaperheenä osaa hänen suruunsa yhdessä rukoillen hänelle voimia ja lohdutusta tuleviin päiviin.

Raamattutunnilla tutkimme Juhanin johdolla aihetta Profeettojen kutsu. Samuel, Aamos, Miika ja Hesekiel kutsuivat kukin omana aikanaan kansaa oikeamielisyyteen ja laupeuteen köyhiä ja kurjia kohtaan. Israelin kansa halusi luopua teokratiasta. Kaikkien muiden kansojen tavoin he halusivat kuninkaan jakamaan heille oikeutta Samuelin jälkeen. Jo tällä teollaan he hylkäsivät Herran (1 Sam. 8:5, 7).

Ensimmäisessä porinatuokiossa pohdimme millainen tarve sinulla/minulla on olla muiden kaltainen? Toisessa tuokiossa pohdimme Aamos 7:4, 5 pohjalta, mikä tekee profeetasta pätevän? Kolmannessa tuokiossa pohdimme Hes. 16:49 herättämänä, mikä ero on synnillä ja synnillä? Raamatussa ei ole erottelua pienempien tai suurempien syntien välillä. Toiset synnit tosin ovat meille näkyvämpiä, toiset piilevämpiä. Vuorisaarnassa Jeesus toi kuitenkin esille, miten sydämen ajatukset jo tuomitsevat meidät. Jumalan armoa on, että jokainen tunnustettu ja kaduttu synti annetaan anteeksi Jeesuksen veren ansiosta. Ryöväri ristillä ehti tunnustaa kärsivänsä tekojensa mukaan. Hän tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja pyysi, että Jeesus muistaisi hänet valtakunnassaan (Luuk. 23:41).

Maarit oli ottanut saarna-aiheensa 4 Moos. 13 ja 14 luvuista. Herra oli juuri muutamaa kuukautta aikaisemmin vapauttanut israelilaiset Egyptin orjuudesta väkevällä kädellään ja voimallisilla teoilla. Mooses oli lähettänyt 12 vakoojaa tutkimaan, millainen Luvattu maa on. Nyt he olivat palanneet matkaltaan. Kaikki 12 olivat nähneet ja kokeneet samat asiat. Kaikki todistivat, että se (maa) tosiaan vuotaa maitoa ja hunajaa. MUTTA! Tämän jälkeen astuu pelko kuvioihin ja kymmenen vakoojaa suurentelee maan valloittamisen mahdottomuutta (jakeet 28, 31-33). Kaalebin yritys rauhoittaa kansaa ei saanut vastakaikua (jae 30). Lopputuloksena koko seurakunta alkoi parkua kovalla äänellä. Kansa jopa toivoi, että se olisi kuollut Egyptin maassa tai tuolla autiomaassa (14:1, 2).

Miksi näin? Se, mikä on totta, ei vaikuta siihen, mitä olemme: luottava näkee toiset luotettavina, epäilevä taas epäilyttävinä.. Pelko kääntää asiat päinvastaisiksi. Pelko hylkää toisen uskon ja kannustuksen. Pelkääjä tartuttaa pelon toisiin ja suurentelee vaikeuksia: Me olimme kuin heinäsirkkoja omissa silmissämme ja sellaisia me heistäkin olimme (13:33). Pelko muuttaa normaalin epänormaaliksi. Pelkääjällä on huono kuva itsestään. Heikko itsetunto saa pelkäämään uutta ja erilaista. Pelko saa tyytymään nykyiseen tilanteeseen.

Älä anna pelon päättää tulevaisuudestasi! Kun pelko määrittää päätöstäsi, se on aina väärä, totesi Maarit. Pelosta ei pääse täysin eroon. Siksi on tärkeää ruokkia uskoa muistamalla, miten Jumala on aina ennenkin auttanut. Pelon tai haasteen kohdatessasi, vie se rukouksessa Jumalalle. Hänellä on ratkaisu ja vastaus sinulle. Ongelmasi mahdollistaa sinut kokemaan Jumalan ihmeen ja saa sinut näkemään Hänen mahdollisuutensa auttaa sinua. Näin riippuessasi kiinni Jumalassa, pääset kasvamaan ja vahvistumaan uskossa. Kiitollinen mieli puhuu uskon ja rohkaisun sanoja toisillekin.  Ruoki uskoasi, älä pelkoa! (PP)