Heinäkuun hengelliset nyyttärit seurakunnassamme alkoivat Juhanin ja Aulin runsaalla kattauksella. Juhani oli koonnut laajan valikoiman lauluja, jotka toivat esille päivän teemaa sekä rukousta ja ylistystä.

Aulin johdolla käsittelimme päivän aihetta, Jumala loi. Jumala on sekä järjestyksen että luovuuden Jumala, mikä näkyy kaikkialla Hänen luomistöissään. Auli antoi halukkaille mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan kuvaamalla paperille tai paperista eri luomispäivien tapahtumia samalla, kun muut jatkoivat tutkistelua. Jumala on luodessaan meidät luonut meidät yhteyteen itsensä ja toistemme kanssa. Olemme sekä Jumalan että toistemme palvelijoita ja myös Jumalan taloudenhoitajia. Maa on annettu meille viljeltäväksi ja varjeltavaksi (1 Moos. 2:15). Miten hyvin ja millä tavalla toteutan tätä minulle uskottua tehtävää?

Luimme Ps. 139, josta saimme poimia esille itseä eniten puhutelleet kohdat. Olen aivan käsittämättömän ihmeellisesti luotu (jakeet 13 ja 14)! Emme voi paeta Jumalaa minnekään: emme taivaisiin, tuonelaan, merten ääriin, emme pimeyteen (jakeet 7-12), sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Tämän tiedostaminen tuo uskovalla valtavan turvan, sillä Jumalan ajatukset meitä kohtaan ovat hyvät!

Pohdimme myös Jes. 42:49:5, 15, 16, mikä näissä jakeissa eniten puhuttelee? Jumala ei todellakaan unohda meitä, onhan Hän piirtänyt meidät kättensä hipiään ja Jeesus on antanut kämmenensä ristille naulattavaksi meidän jokaisen syntien vuoksi. Kukaan ei myöskään ole täällä sattumalta vaan Jumalan suunnitelman mukaan.

Saarnaosio koostui yhteislauluista ja todistuksista niiden lomassa. Juhani kehotti kuulijoita etsimään lauluista kohtia, jotka puhuttelevat tai tuovat mieleen yhtymäkohtia omaan elämään. Näitä kukin kertoi paikaltaan mikrofonin kiertäessä salissa. Moni innoittuikin kommentoimaan seuraavaa laulun säettä:
Sana yksikin huulilta Jumalan Kuninkuuttaan kirkastaa.
Tyyntyy myrsky ja sairas saa terveyden Sana nuhtelee kuolemaa.
Kuolemakin on uskovalle voitto, uuden alku! Muistimme rukouksin erityisesti kahta vakavasti sairasta veljeämme, Simoa ja Erkkiä.

Päätimme jumalanpalveluksen yhteisellä rukouslaululla:
Silmäni aukaise Jumalani, kaikki muu turhaa on rinnallasi.
Aamulla noustessa vierelle jää. Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää.
Viisauden Lähde, vie viisauteen. Tietäni ohjaa, kun matkaani teen.
Luottaa voin Isäni rakkauteen. Kätkeydyn suojaasi turvalliseen.
Yksin en pystyisi taistelemaan. Voiman ja viisauden Sinulta saan.
Heikkojen Auttaja voittamaton, ainoa turvani Sinussa on.
Valta ja suosio jää päälle maan. Perinnön taivaassa Sinulta saan.
Aarteeni kallein nyt luonasi on. Lahjoitat rauhan ja tuot sovinnon.
Oi, kirkkain aurinko, Ihmeellinen! Valaista täällä jo voit sydämen.
Silmäni aukaise, osoita tie. Luoksesi taivaaseen perille vie.
Tapahtukoon näin sinun ja minun kohdalla! Aamen! (PP)