Lauantaina 30.3.2019 Sykkivän Sydämen-seurakunnassa oli paljon iloa. Väkeä tuli paikalle mukavasti, halailimme toinen toisiamme ja saimme myös iloita Kotkassa vaikuttavan pastori Kai Arasolan ja vaimonsa Idan vierailusta keskellämme. Todistushetkessä saimme kuulla Jumalan hyvyydestä ihmisten elämässä.

Raamattutunnilla pohdimme Kain johdolla Ilmestyskirjan viimeistä lukua, jossa Jumala lupaa meille tekevänsä uudeksi kaiken. Synnin maailma jää taakse. Samoin kipu, kuolema ja kärsimys. Uusi Jerusalem laskeutuu alas taivaasta ja Jumala asuu siellä uskovien keskellä. Tuossa maassa ilo vallitsee.

Jeesus tulee pian. Kristus on meidän ainoa toivomme. Ilmestyskirjan Kristus on vastaus kaikkiin ihmisten toiveisiin ja kaipuuseen elämän arvoitusten ja epävarmuuden keskellä.

Ennen saarnaa yksin laulua esitti Pirjo Helminen, joka lauloi Lasse Heikkilän laulun Oot Herrani. Häntä säesti Boris Källman.

Saarnassaan Kai Arasola vei meidät vertauksiin. Jeesus kysyi: ”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea?” Järjestettiin juhlia ja hautajaisia, mutta ihmiset eivät tulleet mukaan. Uskovatkin ottavat seurakuntaan etäisyyttä, kun asia ei kiinnosta. Jotkut pitävät sitä leikkinä.

Sitten tuli Johannes Kastaja, mutta hänellä sanottiin olevan paha henki. Hän oli fanaatikko.  Jeesus taas söikin publikaanien kanssa ja häntä siitä arvosteltiin.

Jumalan seurakunnassa ei ole tarkoitus, että kaikki ovat samanlaisia. Tarvitsemme kaikkia. Seurakunnan tarkoitus on olla paikka, jossa löytyy rakkautta ja jossa kaikilla on oma paikkansa.

Matteuksen evankeliumin luku 18 kertoo kuninkaasta, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Yksi palvelija oli velkaa kymmenen tuhatta talenttia. Herra sääli tuota palvelijaa eikä hänen tarvinnut maksaa velkaansa. Velan anteeksi saanut palvelija tapasi sitten toisen palvelustoverinsa ja vaati tätä maksamaan oman velkansa. Miehellä ei ollut millä maksaa ja palvelija heitti hänet vankilaan. Hän ei ollut armahtavainen.

Kenellä meillä on syntivelkaa? Kaikilla. Olemme saaneet kuitenkin kaiken anteeksi ja sitä kautta Jumalan rakkauden sisimpäämme. Kun Jumala on antanut meille anteeksi, voimme mekin antaa anteeksi.  Rakkauden minimimäärä on antaa anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaa emme saa anteeksi.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Tästä Matteuksen evankeliumin paikasta löytyy kuusi rakkauden tekoa. Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.

Pelastumme armosta, Henki tekee kuitenkin työtään ja antaa meille rakkautta. Jos ihmisellä on rakkautta, hän haluaisi tehdä vähän enemmän. Tuhlaajapoika oli maailmalla köyhänä ja ajatteli, jos pääsisin edes palvelijaksi isäni kotiin. Mutta isä juoksi häntä vastaan, antoi sormuksen ja järjesti juhlat. Isä osoitti  pojalleen rakkautta.

Kolossalaiskirje sanoo vielä: Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa, ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä veren kautta. (PH)