Vietimme tänään ilontäyteisen ja riemullisen jumalanpalveluksen, jonka aloitimme riemulauluja Herralle laulaen.

Todistustuokiossa Auli kertoi kirkon olleen aivan kylmä tiistain rukousillassa. Syynä olivat keittiölaitteiden tarkistamisen jälkeen takaisin kiinni kiertämättä jääneet sulakkeet. Siitä Aulille oli tullut mieleen hengellinen rinnastus omaan hengelliseen tilaan: Onko sinulla virta poikki? Onko Raamatun lukeminen ja rukous jäänyt vähälle? Onko yhteys seurakuntaan vähentynyt tai katkennut kokonaan? Haluatko kiertää sulakkeesi jälleen kiinni? Siihen tarvitset niin Jeesuksen, ystävien kuin seurakunnankin apua. Jeesus sanoo sinulle tänäänkin: Tule Minun tyköni! Tule sellaisena kuin olet. Minä tahdon siunata sinua.

Iloitsimme seurakuntaperheenä saadessamme Leenan ’paluumuuttajana’ vuosien jälkeen takaisin seurakuntaamme. Leena kiitti Jumalaa siitä, miten ihmeellisesti hänen varastettu lompakkonsa oli löytynyt toisesta kaupungista kaikkine kortteineen. Aika ilman pankkikorttia oli kyllä ollut outoa!

Jaska kertoi kokemuksestaan, miten armollinen Jumala on, kun hänen allekirjoittamansa paperi ’kaupasta, jota ei voinut perua’, kuitenkin saatiin peruttua.

Raamatuntutkistelussa saimme kuulla vapauttavaa evankeliumia Eeva Saaritsin johdolla. Keskityimme Ef. 1:3-7 ja 10 jakeisiin. Siinä Paavali ylistää Jumalaa, ”joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa” ja kuinka Hän ”Jo ennen maailman perustamista valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään”. Toisin sanoen, Jumala on valinnut jokaisen ihmisen pelastukseen Kristuksessa ja yhteyteensä ”oman hyvän tahtonsa mukaan, Jeesuksen veren kautta”. Miten vapauttava on tuo Sana, että se on tapahtunut jo ennen aikojen alkua yksin Jumalan tahdosta, johon meillä ei ole mitään osuutta! Me emme olleet tuolloin tehneet yhtään tekoa pelastuaksemme, emmehän olleet edes syntyneet! Pelastuksen ehto on edelleen sama ja se on Jeesus Kristus.

Saarnassaan Eeva Saaritsin aiheena oli ilo ja kuinka siitä puhutaan Raamatussa useammin kuin kärsimyksestä.  Hengen hedelmästä puhuttaessa ilo mainitaan toisena heti rakkauden jälkeen. Meille on kuitenkin luontevampaa puhua taistelusta, kilvoituksesta, nöyryydestä ja kärsimyksestä. Kuitenkin juuri iloitsemalla Jumalan mielen mukaisesti tunnustamme uskomme Jumalaa kohtaan ja luottavamme Häneen olosuhteista riippumatta. Ilo on uskontunnustuksemme, sanoi Eeva. Paholainen sen sijaan haluaa vääristellä Jumalan luonteen ja esittää Hänet ankarana ja säälimättömänä. Silti juuri Paholainen aiheuttaa ihmisille kärsimyksiä. Hän haluaa lannistaa ja masentaa ihmiset.

Eeva toi esille Paavalin esimerkin, kuinka hän kaikista ruoskimisista, raipoista, kivityksestä, haaksirikoista ja muista fyysisistä ja henkisistä kärsimyksistä huolimatta (2 Kor. 24-33) toistuvasti kehottaa lukijoitaan iloitsemaan: ”Iloitkaa aina! Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1 Tess. 5:16-18, lue myös Fil. 2:18; 4:4).

Jumalan antamalla ilolla täytyy siis olla jokin erityinen merkitys. Paavali ei voi oman kokemuksensakaan nojalla tarkoittaa ilolla mitään hilpeää tunnetta tai huolettomuutta. Ilon esteenä on toivottomuus, keskittyminen itseensä, sidonnaisuus omiin mahdollisuuksiinsa ja omaan tietoonsa. Toivo auttaa näkemään laajemmin. ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä” (Room. 12:12).

Ilon edellytys on, että uskomme todeksi kaksi asiaa: Jumala on Kaikkivaltias ja Hän rakastaa meitä. Jos me tarraudumme vaikeina aikoina noihin kahteen: Jumalan rakkauteen ja Kaikkivaltiuteen, mekin voimme iloita Paavalin tavoin. Hyvinä aikoina saamme iloita ja riemuita Jumalan siunauksista. Vaikeina aikoina voimme iloita, että Jumala on voimallinen viemään meidät läpi tämänkin vaikean vaiheen. Silloin voimme kiittää jo etukäteen edessä olevasta Jumalan teosta ja jäädä jännittyneenä odottamaan, miten Jumala tulee ratkaisemaan sen hetken vaikeaan tilanteen, joka näyttää ylivoimaiselta. Luottaminen Jumalan mahdollisuuksiin antaa ilon.

Iloitsemalla kunnioitamme Jumalaa. Siksi meidän kannattaa siirtää ajatuksemme itsestämme Häneen. Jumala on uskomattoman Ihmeellinen, Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra! Hänen yläpuolellaan ei ole ketään eikä mitään! Kun me oman itsemme sijaan ajattelemmekin Hänen valtasuuruuttaan, toivo herää ja kasvaa. Kun vielä pidämme mielessämme, miten tärkeitä me olemme Hänelle, niin pian toivo muuttuu iloksi ja ilo riemuksi. Ilosta ja riemusta syntyy kiitos ja kiittämällä me kunnioitamme ja palvomme Jumalaamme (Ps. 50:23).

Paavali piti iloa hyvin tärkeänä. 2 Kor. 1:24 mukaan hän arvosti korinttolaisten lujaa uskoa, mutta halusi auttaa heitä löytämään vielä enemmän: saamaan ilon. Mikä voisi olla parempaa kuin päivittäin iloita Jumalan hyvyydestä, armosta ja saamistamme siunauksista?  Neh. 8:10 mukaan: ”Ilo Herrassa on teidän voimamme”. Apt. 2:28: ”Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä Sinun kasvosi, Sinä täytät minut ilolla”. Kun meillä on Jumalan mielen mukaista iloa, se merkitsee, että olemme käsittäneet jotain enemmän Jumalan rakkaudesta. Mitä paremmin ymmärrämme Jumalan rakkauden syvyyttä, sitä paremmin tunnemme Herramme. Eeva päätti saarnansa rukoukseen, että Taivaallinen Isämme auttaisi meitä löytämään elämäämme Hänen mielensä mukaisen ilon.

Seurakunta jatkoi yhdessäoloa lounaan ja seurustelun merkeissä. Klo 16 Valona Gospel esitti Hannu Huhtalan sanoittaman ja säveltämän Viinipuu-musikaalin, johon Hannu oli saanut innoituksen Joh. 15. luvun mukaan. Tulimme siunatuiksi niin sanoin kuin sävelinkin ja yhdessä laulaen. Konsertin päätteeksi nautimme vielä yhteisestä teehetkestä. (PP)