Sykkivän Sydämen-seurakunnassa olemme saaneet kahtena viikonloppuna olla herätyspäivillä. Puhujavierainamme olivat Joel Saarinen ja Miika Hukka, joista Joel piti puheet ja Miika raamattutunnit. Meillä on paljon opittavaa siinä, ettemme kristityn vaelluksellamme olisi täytyy, pitää linjalla.

Ensimmäisessä puheessaan viikko sitten Joel veikin meidät ristin juurelle. Risti ei ole matkailukohde. Sen luona pitää asua. Hän minussa, minä Hänessä. Minun tehtäväni on tulla Jeesuksen luo, hoitaa suhdetta. Joel kysyi vielä: Onko Jeesuksen veri mauste vai armon valtameri sydämessäsi.

Tänään Joel vei meidät ensiksi puheessaan Mefiposetin elämän vaiheisiin. Mefiposet, joka oli rampa ja ontui jalkaansa, koki, että hän ei ole mitään. Hän pääsi kuitenkin istumaan oikealle puolelle kuninkaan pöydässä ja sai syödä pöydän herkkuja.

Sitten Joel kertoi omasta elämästään kuinka vuonna 1979 virus meni hänen aivoihinsa. Viisitoista vuotta hän taisteli elämän ja kuoleman välillä. Sillä matkalla vaimon jaksaminen päättyi ja Joel koki, että hän on rasite ihmisille, hyödytön ja hänet voisi viedä kottikärryillä ongelmajätekeskukseen. Hän koki, että hän ei ole mitään.

Siihen tuli sitten Kuninkaan kutsu. -Jumala antoi uskon ja se oli elämäni tähtihetki, sanoi Joel.

Ehkä sinäkin olet kokenut, että et ole mitään. Ehkä koet, että olet vain kuin Mefiposet, kuin koiran raato. Lääke on Kuninkaan pöydässä. Meidän on vain hyväksyttävä se. Jumala kysyy, onko ketään, jolle saan osoittaa rakkautta?

Jumalanpalvelusten jälkeen ruokailtiin yhdessä ja sen jälkeen olleissa iltapäivätilaisuuksissa käsittelimme tarkemmin niitä seitsemää seurakunnan syntiä. Ne ovat: adventistinen eliittiusko, adventistitön usko, päihtymys laista, näennäisuskovaisuus, sivuroolissa Pyhä Henki, mausteena Jeesuksen veri ja valmiiksi purkitettu usko. Joelin alustuksen jälkeen tilaisuudessa oli tilaa myös yleisön kysymyksille.

Tänään kuulimme vielä Pirjo Helmiseltä laulua sekä jumalanpalveluksessa että iltapäivätilaisuuden puolella. Häntä säesti Boris Källman. (PH)