Sykkivän Sydämen-seurakunnan jumalanpalveluksessa lauantaina 11.11. 2017 oli taas riemullinen tunnelma. Todistushetkessä saatiin kuulla voimallisesta Jumalan varjeluksesta autokolarissa ja sairaskohtauksen sattuessa.

Raamattutunnilla keskusteltiin vilkkaasti, vierailulla olleen pastori Aimo Helmisen johdolla, Adamista ja Jeesuksesta. Adam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. Adam aiheutti kuoleman jälkeläisilleen, mutta Kristuksesta tuli vanhurskauden jakaja. Ristin kautta Kristus on varmistanut vanhurskauden kaikille ihmisille.

Ennen puhetta Pirjo Helminen kertoi lapsille kertomuksen innokkaasta, tapahtuma hetkellä vielä pienestä  onkijaveljestään kotitalon rannassa. Veljen ongen koukku tarttui lähellä kaislikossa uineen sorsan jalkaan. Pirjo äiti oli sitten syöksynyt saunasta pyykiltä sorsaa pelastamaan. Samalla lailla Taivaallinen Isämme on valmis pelastamaan meidät. Hän syöksyy aina avuksemme, kun  meillä on jokin hätä.

Puheessaan Aimo Helminen nosti esiin teemoja Rukousviikkomme päättäneestä aiheesta. Minä olen maailman valo, sanoo Jeesus. Paavali koki oman tilanteensa toivottomana. Ellei Kristus olisi tullut maailmaan, hukkuisimme. Kristus on kuin toivon tähti.

Tähti johti itämaan tietäjät Jeesuksen luo. Jumalan profetia lupaa, että kaikki kansat löytävät, jos tahtovat, tien Isän luo. Pelastus tapahtuu kuitenkin yksin armosta.

Synti aiheutti särön Jumalan ja ihmisen välille,  ihmisen ja ihmisen välille, ihmisen ja luonnon välille, ihmisen ja työn välille. Tässä ajassa adventistit pyrkivät arvostamaan Jumalan antamaa mahdollisuutta korjata suhteemme Häneen,  lähimmäisiin ja elämään. Kamppailu Jumalaa vastaan kuitenkin jatkuu. Moraalisia perusrakenteita koetellaan. Ja kun usko murenee, kristittyjä koetellaan.

Suuri totuus on, että Jumala on rakkaus. Jeesus on kuollut, ylösnoussut ja Hän tulee takaisin. Merkki siitä on se, kun ihminen tulee Kristuksen luo. (PH)