Sykkivän Sydämen seurakunnan jumalanpalveluksessa tänään 18.2.2017 saimme rukoilla rukoushetkessä ja kuulimme hienoja todistuksia Jumalan hyvyydestä.

Raamattutunnin piti Mika Forsman. Käsittelimme aihetta Pyhä Henki ja Hengen hedelmä. Opimme, että Hengen hedelmä on sitä, että Jeesus Kristus elää meissä. Tämä on kuitenkin prosessi, jossa ihminen saa kasvaa.

Saarnaosuuden hoiti Pirjo Helminen. Ennen puhetta hän lauloi  seurakunnalle Lasse Heikkilän laulun Oot Herrani. Häntä säesti Boris Källman.

Pirjon puheen keskiössä oli ajatus Efesolaiskirjeestä, luku 1, jakeet 3-5: Ylistetty olkoon meidän  Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Jo ennen maailman perustamista, hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan.

Pirjo maalasi kuvaa holokaustista ja tämän päivän pahuudesta ja kysyi, mitä rakastettavaa meissä on? Vastaus on: ei mitään. Meillä kaikilla on pimeä puolemme. Ja silti Jumala lähetti ainoan Poikansa tähän maailmaan, että me emme hukkuisi.

Jeesus kehottaa uskomaan häneen. Hän on luvannut meille myös Pyhän Hengen ja rauhan. Jumala tarjoaa meille myös ulospääsyn pahasta. Jumalan armo on tarjolla kaikille, jotka sen haluavat vastaanottaa. Saatanan hävitystyö maan päällä päättyy ja Jeesukseen uskovat vapautetaan ahdistuksesta. Jeesus on luvannut viedä meidät taivaan kotiin, siihen kotiin, jossa pahuus ja pimeys on lopullisesti voitettu.

Vaikka meissä ei ole mitään rakastettavaa,  Jeesus näkee meidät rakastavin silmin. Saamme olla Jeesuksen rakkauden kohteina. Löydätkö vielä syytä sanoa hänen kutsuunsa ei?  (PH)