Sykkivän sydämen-seurakunnassa tänään oli yllätysten päivä. Saimme kuulla vieraanamme ollutta viulistia Michael Grubea, joka Boris Källmanin häntä pianolla säestäessä, esitti meille Tsaikovskin ja Sibeliuksen musiikkikappaleet. Tilaisuuden johti Leila Sormunen.

Kuulimme myös nuorten esittämän moniäänisesti toteutetun laulun, joka kosketti kuulijoita.

Mielenkiintoisen todistustuokion jälkeen, raamattutunnilla keskusteltiin Ossi Turusen johdolla Paavalin ensimmäisestä tapahtumarikkaasta lähetysmatkasta, joka suuntautui Kyprokselle ja nykyisen Turkin alueelle. Matkalla kristinuskon sanoma kohtasi suosiota ja vastustusta. Luvussa Apt. 13 on kirjoitettu muistiin Paavalin toiminnan alkuaikojen puhe, jolla hän perusteli Jeesuksen merkitystä. Anteeksianto ja vanhurskaus saadaan Jeesuksen ansioiden perusteella, kun taas vanha järjestelmä oli siinä kohtaa epäonnistunut. Matka kokonaisuudessaan osoitti sen, että työ ns. pakanoiden hyväksi sai innostavan alun.

Pertti Sormusella oli tänään saarnan pito vuoro. Hän referoi Laukaan Kallioniemessä kuulemaansa Richard Davidsonin puhetta. Uuden testamentin professorina toimiva Davidson puhui tuomiosta ja kysyi: Onko tuomiosta iloa sinulle?

Niin kuin Daavid Psalmin luvussa 56 kertoo, olemme synnin alaisia ajatuksinemme ja motiiveinemme. Kristus on sijaisemme ja asianajajamme. Jeesus tuomiolla edustaa kansaa. Jeesus on myös todistaja. Hän sanoo: ”Katso minä seison ovella ja kolkutan:”

Davidson kertoo myös kuinka hän nuorena omisti paljon tuomiota käsitteleviä kirjoja. Ne tuhoutuivat kuitenkin tulipalossa. Meillä on kuva tuomiosta, että se on tapahtuma, jossa ihminen seisoo tuomilla vavisten, edessään lain taulu. Kristusta ei tuossa kuvassa näy. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tuntea kauhua Jumalan edessä. Jeesus puhuu puolestamme. Tänään Davidson kiittää Jumalaa siitä, että nuo tuomiosta kertovat kirjat paloivat.

Davidson sanoo: Jeesus on myös tuomarini. Isä on antanut hänelle tuomiovallan ja julistanut: syytön. Et voi hävitä taivaallisessa oikeuden käynnissä.

Davidson kertoo myös nuoruudestaan, kuinka hän opiskeli ahkerasti. Nuorena pastorina häneltä kysyttiin: ”Uskonko Jeesukseen? ” ”Totta kai, kun olen pastori, vastasi hän. Entä onko sinulla pelastusvarmuutta, häneltä kysyttiin.  Toivon niin, hän vastasi. Vasta kun hän antoi Jumalan valon tunkeutua sydämeensä, hän sai rauhan. Jeesus ei jätä minua synteihini, vaan puhdistaa.

Jeesus osoitti tuomiollaan Paholaisen synnin vääriksi. Mitä seurakunnassa tapahtuisikaan, jos me kaikki tunnustaisimme Jumalalle syntimme? (OT,PH)