Pääsy armoon

Sykkivän Sydämen-seurakunnan jumalanpalveluksessa lauantaina 11.5. oli hieno tunnelma. Yhteislaulut raikuivat ja Jumala sai meitä puhutella. Juuri äitienpäivää ennen pidetyssä tilaisuudessa vastuussa olivat miehet. Jumalanpalveluksen johti Alex, Boris säesti ja esilaulajanakin toimi kaksi seurakuntamme veljeä.

IMG_0208 (2)

Todistushetkessä kuulimme kaukaa Sambiasta kotoisin olevan Edithin kertomuksen siitä, miten hän oli monen mutkan kautta seurakuntaamme löytänyt. Jumalan tiet ovat todella ihmeelliset.

IMG_0219

Raamattutunnin piti meille pastori ja kirkkomme nykyinen johtaja Aimo Helminen, joka tuttuun tapaan oli vierailulla seurakunnassamme näin äitienpäivän aattona. Pohdimme Kuninkaallista rakkauslaulua ja sen antamaa kuvaa rakkaudesta puolisoon. Aito rakkaus on Pyhän Hengen lahja. Vanhenemme ja muutumme myös fyysisesti, mutta kun parit ovat avoimia Jumalan rakkauden työlle omissa sydämissään, se on myös parisuhteen parhaaksi.

IMG_0220

Tänään saimme nauttia myös musiikkiesityksistä. Seurakuntamme miehistä muodostettu ryhmä lauloi äideille laulut Äidin sydän ja Äideistä parhain. Ryhmää säesti Boris Källman.

-Mä tahdon riemuin laulaa armosta Jumalan, luki Aimo saarnansa ensi sanoiksi.  Jumalan armon kokemus yhdistää meitä. Se on myös perusta seurakunnan yhteydelle.

Paavali puhuu uskon vanhurskauttamisesta. Kristus avaa pääsyn armoon.

Helppoa ei aina ole. Me lankeamme tekojen tielle. On ihana saada heittäytyä armollisen Jumalan käsivarsille. Emme sure heikkouksiamme, emme elä menneessä, vaan saamme elää armosta.

Ihmisen elämä on epätäydellistä. Jumala tuntee sydämemme sisintämme myöten, eikä hylkää. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne villan valkoisiksi, sanoo raamattu.

Äiti kokee lapsen odotuksen konkreettisesti. Se on huolta, rukousta ja täyttymystä. Ei ole kuitenkaan täydellisiä äitejä eikä isiä. Äidit ja isät tarvitsevat Jumalan armoa. Ja me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa.

Aimo muisteli vielä kuinka hän oli pikkupoikana ollut työssä kasvimaalla Kopussa. Hän oli matkannut sitten Kopussa tuolloin asuneiden Miettisten auton takapenkillä ja häneltä kysyttiin: ”Oletko ajatellut lähteä Jumalan työhön?” Jumala kutsui häntä ihmisten kautta ja usko kasvoi ja vahvistui.

Nyt on ikää enemmän ja kun päälle tarjottiin raskasta viittaa kirkon johdossa, Aimon oli mietittävä, kykeneekö hän tehtävään. Mutta kun Jumala kerran on hänet työhön kutsunut, oli vaikea sanoa, ei kiitos. On mentävä eteenpäin armon varassa. Meillä on suuri armollinen Jumala, jonka käsiin voimme elämämme antaa, sanoi Aimo vielä. (PH)